Pohjustuksena kerrottakoon, että tämä artikkeli sai alkunsa suomalaisuudesta ja statuksesta, joka kautta rantain tunnetaan käsitteenä suomalainen mies. Tämä, kuten kaikki muutkin pohdinnat, päätyi lopulta siihen tosiasiaan johon lopulta jokainen ajatusvirta päättyy. Tämä päätös kohta on väittämä, jonka mukaan ihmisen ei olisi alunperinkään pitänyt nousta merestä, tai ylipäätään opetella hengittämään ilmaa. (Huom. ajatuksen juuri Douglas Adamsin Linnunrata trilogiassa)

Koska ajatusvirrat lopulta päättyvät aina samaan pisteeseen, on ehkä korkea aika aloittaa ajatusvirta tuosta pisteestä ja selvittää mihin tuosta pisteestä aloitettu ajatusketju päättyy. Ennakkoasetelmissa on jo havaittavissa, että lopputulos on aivan sama kuin alkupiste. Joku / jotkut itämaiset tyypit ilmaisee, että tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka. Kyseenalaistan kuitenkin matkan tarkoituksen, jos päämäärällä ei ole lopulta mitään väliä. Luonnollisesti yhtenä kantavana voimana tässä koko artikkelissa on, että lopulta mikään ei merkitse mitään. Tai ainakin hyvin vähän, jos sitäkään.

Miten tämä kaikki sitten liittyy sudokuun?

Helpoissa sudokuissahan ei varsinaisesti ole juurikaan tarvetta aivotoiminalle ja tarvittavat loogiset kyvyt lähentelevät kiven tasoa. Tällä tasolla valtaosa ihmisistä ajattelee joka päivä ja näin ollen vältytään tosiasioiden myöntämiseltä. Helpossa sudokussa päättely on kuin normaalissa ajattelussa, joka päätyy siihen, että merestä nouseminen oli virhe. Vaikeassa sudokussa on kuitenkin oikean ratkaisun kannalta usein hyvin tärkeää nähdä seuraamukset, joita helpoista ratkaisuista seuraa. Esimerkkinä tästä toimivat hienosti Arto Inkalan AI-root järjestelmään pohjautuvat sudokut, joiden selvittäminen vaatii usein sekä ryhmäajattelua, että konfliktien käsittelyä. Konfliktien käsittelykin on verrattavissa edistyneeseen eteenpäin ajatteluun, eikä näin ollen vielä auta purettaessa asiaa lopputuloksesta kohti alkua.

Joissain sudoku tilanteissa on kuitenkin tärkeää ymmärtää lopputulos, jonka perusteella voidaan purkaa kuinka siihen päädytään ja tämä on juuri sitä, mihin itse kunkin pitäisi silloin tällöin kiinnittää huomiota. Esimerkillä tämä on selitettävissä seuraavasti. Oma haaveeni on, että jonain päivänä istun kuistilla keinutuolissa ja poltan piippua. Aivan tavallista piipputupakkaa. Eteeni avautuu näkymä, joka kattaa etupihani ja huolella hoidetun puutarhan. Ihan pienen, mutta silti sangen vaikuttavan. Puutarhassa naapurin penskat käy omenavarkaissa ja kautta tai leikkivät. Luonnollisesti luvan perästä. Omia tenaviani ei luonnollisestikaan puutarhassa ole, koska olen jo vähintään kuusikymmentä vuotias ja tenavani toivottavasti kirjoittavat omia pohdintojaan siitä, miten sudokujen ratkaiseminen on elintärkeää terveen ajattelun nimissä.

Tähän lopputulokseen päätyminen edellyttää monia asioita. Ensinnä onnistunutta pariutumista, toisaalta edes jollain tasolla onnistunutta taloudellisesti kannattavaa työntekoa ja kolmanneksi sitä, että ylipäätään säilyy hengissä noinkin iäkkääksi. Kuten jo tässä vaiheessa on helppo ymmärtää, joitain asioita tämän lopputuloksen saavuttamiseksi voi pyrkiä järjestelemään omatoimisesti, mutta joidenkin asioiden suhteen mennään itse sudokun ehdoilla. Näiden omatoimisten asioiden looginen ajattelu ja loppuun saattaminen nimenomaan lopputuloksen näkökulmasta on se, johon pitäisi ehdottomasti pyrkiä.

Jos ajatellaan, että oli virhe nousta pois merestä, niin kuinka tulee menetellä, että päädytään takaisin mereen ja tämä kaikki aikaansaatu katoaa ja luonto kiittää jälleen luonnonystävää. Siitä huolimatta, että tämä ratkaisu kosauttaa oman tulevaisuuden näkymäni kuistista ja puutarhassa temmeltävistä vekaroista, on mereen palaaminen toteutettavissa hyvin helposti kahteen sanaan tiivistyvällä ohjenuoralla: "Kuolkaa perkele."


HUOM! Korkeat tahot jotka tätä luette ja kuvittelette että aion ottaa aseen käteeni ja ampua muutaman mielestäni turhan ihmisen tai ylipäätään kannustan tällaiseen ajatteluun. Voitte puolestani painua itseenne ja lopetella ihmisten osoittelun rumilla syyllistävillä sormillanne. Ylipäätään kouluammuskelut voidaan pistää median piikkiin. Sen sijaan, että asioita jätettäisiin yleisen hyvän nimissä käsittelemättä, pureudutaankin yksityiskohtaisesti tapahtumiin ja osaa ottaneisiin henkilöihin. Siinä missä vanhemmat ihmiset kauhistelevat Tuusulan tapausta ja asioita joita siitä seuraa, nuoremmat ihmiset omaksuvat vain ampujan ideologian. Ja tämä ideologiahan on saanut alkunsa MEDIASTA, joka nostaa keskustelun aiheeksi otsikot "MITÄ NUOREN MIEHEN PÄÄSSÄ LIIKKUI?!?" tai "NORMAALISTI HÄN OLI HILJAINEN SYRJÄÄNVETÄYTYVÄ IHMINEN!!!". Ymmärrättekö te jumalauta ollenkaan, että TE saatte nämä asiat tapahtumaan.

Jo aikanaan kun USAssa joku idiootti päätti riehua pyssyn kanssa kysyttiin Marilyn Mansonilta (jonka musiikkia nuori ajoittain kuunteli kaiken muun ohessa) "Mitä sinä olisit sanonut tälle henkilölle?" vastasi Manson "Minä olisin luultavasti kuunnellut, koska ilmeisesti kukaan muu ei tehnyt niin". Ongelmat eivät katoa sillä, että niitä hehkutetaan mediassa. Ongelmat ratkeavat itsestään, aivan kuten helpot sudokut. Tuusulan ampujalla oli selkeästi ongelmia ja hän päätyi ratkaisemaan ne omatoimisesti. Vaikka ratkaisu olikin valtaosan mielestä hemmetin väärä, ei ampuja itse luultavasti missään vaiheessa ajatellut toimivansa väärin. Tämä turhautunut ja vihainen nuori mies ei selkeästikkään saanut apua ajoissa ja lopputuloksen tiedätte. Se lopputulos on näin yksinkertainen: Ihmisen ei olisi koskaan pitänyt nousta merestä.

Jätän teille sudokun. Täyttäkää puuttuvat numerot ja olette saattaneet sisäistää jotain.