Voi helvetti sentään, että voi olla tämä kaveri jo latvasta laho. Ette usko vai? Siis sen perusteella miten loistavaa musaa mä teen? No, tämä hälventää harhaluulot:

Olin duunissa männä Torstaina Kallion virastotalossa 11. kerroksessa (toi kerros on erittäin tärkeä tässä asiassa!). Painelin aamupaskalle invavessaan kun tuntui että torttu tahtoo tulla korvista ulos. Istuuduin pöntölle ja aloin puhista ja ähkiä. On se vaan niin mukavaa touhua, että ajatukset alkoi vaeltelemaan vähän siellä sun täällä enkä edes keskittynyt itse asiaan, kun se yleensä hoituu ikään kuin ajattelematta, you know. Vähän kuin kävely.

No hetken päästä aloin ihmetellä kun ei arsesta tule yhtään mitään ulos. Varmasti äsken oli niin tukala olo että luulisi lentävän kaaressa, ajattelin. Istuskelin siinä sitten rauhassa ja tuumin, että kyllä se sieltä kohta tulee kun kärsivällisesti jaksaa odottaa. Mutta kun ei.

Otin sixpackistäni kaiken irti ja yritin ihan väkisten pusertaa schlisewskit pönttöön mutta turhaan. Vihaisena sit nousin pöntöltä ja revin housut jalkaan ja aloin vetää pönttöä. No mulla on sairas tapa vilkaista pönttöön ennen vetämistä ja helvetti sentään; siellä makasi kaksi kaakaonruskeaa scheisse-pökälettä kuohkeana vierivieressä. Mitä helvettiä!, huusin ja aloin samantien nauramaan. Olin lahopää unohtanut että olin jo paskat vääntäny ja yritin turhaan tikistää lisää tyhjästä suolesta. Ja hermokin meni vielä.

No avasin housut, istuin takas pöntölle ja pyyhin perseeni. Puin ja lähdin ulos vessasta, vieläkin naureskellen. Siinä ovella tuli sit heti ihmisiä vastaan ja kyl ne vähän katto. Olis ollu kiva tietää niiden paras arvaus, että mille mahtoi jätkä naureskella.

Ai miten toi 11. kerros liitty tähän juttuun -ko -kö? No ei niinku mitenkään!!!!

No on näitä arse-juttuja lisääkin. Kerran huomasin erikoisella tavalla syöneeni hiuksia, mutta siitä sitten ensi kerralla.