Jeaaah! Huomenna se vihdoin alkaa. Päästään tekemään kaikkien demojen äitiä, omaa kolmen biisin lastamme, hyvään studioon KOKO viikoksi. Biisit on hiottu lähes täydellisiksi ja äänihuulia on voideltu hunajalla (paitsi ettei oo), pitäis tulla kyllä hyvä. Jukalla on ihan loistavia bassojuttuja sinne, täytyy miksata ne Faith No More-tyylisesti aika pintaan, silleen sopivasti. Klikin kans on treenattu rumpuja, säädetty ja viilattu kaikkea mahdollista.. Nyt on eka kertaa sellanen olo, et pitäis tulla kilpailukykyinen lätty pihalle. Jos tällä ei saada diiliä niin ei kai sit millään. Mut sen näkee sit kun se on valmis. Tai siis KUULEE kun musasta on kyse, siis mä oon siis IHAN höhlä ziiz voi hitsi..... :D

Tänään käytiin treenaamassa (bändikämpällä siis, ei punttisalilla, jossa me yleensä ollaan näyttämässä hyviltä:) ja bändikämpän rappusilla makasi kuollu jänis. Sieltä katutasolta on jotain 15 rappusta alespäin ja se makas siinä ehkä alhaaltapäin 5.:llä rapulla silmät auki, elottomana.. Ihmeteltiin että miten ihmeessä se on siihen joutunu, et eikö se ole muka päässy niitä tappavan liukkaita ja jyrkkiä rappusia ylös, mut ei kai sen takia nyt kuolla tartte! Mut ehkä se sai paniikkikohtauksen tai jotain.. eläin rukka.

Sit mä keksin, se oli ns. kattojänis! Ne elää VAIN talojen katoilla kaikki kesät talvet päivät pääksytysten. Ne on just niitä jotka rapistelee ullakolla ja katolla ja kaikki aina ihmettelee et "mikähä kumma se tuola oekkei rapisoo??", se on se kattojänis! Ne on sellasia että ne kuolee (melkein) HETI kun ne joutuu katolta pois, Jukka ajatteli. Monet luulee että ne kuolee vasta maahan osuessaan, mutta se ei ole totta! Ne kuolee jo ilmalennon aikana ja ne päästää sellasen pahan kimakan rääkäisyn puolivälissä pudotusta ja ne tippuu kyljelleen maahan. Ne ei yksinkertaisesti ELÄ muualla kuin katoilla!

Rakennusten välissä on paljon tilaa mutta "kattiksilla" onkin mojovat pohkeet! Niillä ne ponnauttaa itsensä jommoiseen ilmalentoon halki etäisyyksien, katolta toiselle. Siellä ne ovat onnellisia, kupeissa savupiippujen ja lumen jäätämien rännien. Ne pitää meistä huolta. Kattojäniksiä (eli kattiksia) ei juuri arvosteta koska ne likaavat katon jätöksillään, mutta ihminen itse saastuttaa paljon enempi. Menkää vaikka kaatikselle katsomaan!!!! Ei jänöt sellaista jätekasaa saa aikaan. Ne vain haluavat olla katolla rauhassa.

Ja sit yks kaks sellainen makaa bändikämpän rappusilla, varmaan vieläkin. Oli aika hulppeata kävellä niitä rappuja pitkin treenaamaan. Kattis kuitenkin on kunnioitusta herättävä eläimellisyys! Voi kattis parkaa, ei olis paljo kantsinu alkaa esittää rännillä tasapainoilu-challengeja kattis-kavereille. No, mut olis senkin elukan elämä voinu päätyä jonkun Pikkaraisen Kalevin etuovelle joka ois pistäny sen vaan lihoiks. Sen sijaan se päätyi DARCANEn bändikämpän oven eteen ja me annettiin olla sen ihan rauhassa. Vaikka Toni vähän nuoleskelikin huuliaan ohi kävellessään. No, mut se nuoleskelee huulia Korkeasaaressakin joten normaalia on, juu..

Öitä. Älkää huolestuko. Kyllä tämä tästä..