Esinäytös:

On sunnuntai 27. kesäkuuta, jostain kumman syystä haltuuni on eksynyt läjä rumpuja ja äänityslaitteita. Minulla on alkamaisillaan sarja henkilökohtaisia hasardeja, johon viikko härveleiden kanssa puuhastelua on mitä mainiointa toimintaterapiaa. Aloitan selvittämällä epämääräisen kasan mikki/jotain piuhoja. Kun olen tästä selviytynyt, ryhdyn rakentamaan rumpusettiä keskelle rivitalohuoneen eteistä. Tarkkaamona toimii viereinen huone. Pariin kertaan joudun kääntämään koko laitoksen, koska johdot ei yksinkertaisesti riitä. Rumpujen taltioinnin olin suunnitellut jo hyvissä ajoin etukäteen, joten ei tarvinnut kokeilla pahemmin, mikit läjään ja sillä sipulimajoneesi. Setuppi oli kutakuinkin tällainen: Isorumpu taltioitiin Samsonin dynaamisella mikrofonilla jonka mallia en koskaan muista, Pikkurumpu napattiin Philipsin dynaamisella mikrofonilla jonka mallia tuskin kukaan on koskaan tiennytkään, Molemmat pellit saavat Akg D 60(?) dynaamiset mikrofonit, ja lisäksi sijoitan keskelle olohuonetta oman T.bone Sc-450 kondensaattorimikin, jonka tehtäväksi jää tallentaa muikea ambienssi. Kellon mukaan eletään jo maanantaita kun olen saanut mikit rumpuin ympärille, jonka jälkeen poistun tyytyväisenä ja väsyneenä nukkumaan.

Päivä 1:

Herään maanantaiaamuna pirteenä uskomattoman hyvin nukutun yön jälkeen, ottaen huomioon että seuraavina viikkoina en tule nukkumaan paskan vertaa öisin... Asiaan, Rummun äänitys oli sovittu kello 10ksi. SHOKKI NRO1: Rumpali Koivuranta soittaa minulle kello 9.55, että "olihan se varmasti kymmeneltä?" Ja saapuu tavoistaan poiketen ajallaan paikalle. Tsessio alkaa mukavalla jutustelulla, kahvinjuonnilla, rumpuin virityksellä. Rummut äänitetään siten, että Basaari ja Tvirveli menee Koon kasiraiturille, josta ne myöhemmin siirretään tietokoneelle. Pelti ja tilamikit menee suoraan koneelle lennossa miksattuna. Tämä on suuri ero entiseen, nyt kun rummut on neljällä raidalla, pystyy niiden soundiin miksatessa vielä jossain määrin vaikuttamaan. Koo on saanut rummun vireeseen, ja minä ilmoitan, että minulla kestää vielä hetki säädellä. Kun saan "nauhan" (nauhaahan ei ole missään kohdassa signaalitietä käytössä) pyörimään, niin kappaleen loppuosassa putoaa suu auki allekirjoittaneelta, "mitä se oikeen tekee?" en olisi muuten uskonut korviani, ellei huonosta äänieristyksestä johtuen rumpujen sointi olisi tullut niin armottomalla voimalla oven läpi. Siirrän basari- ja tvirveliraidat koneelle Behringer mikserini ja autocomin läpi. Synkkaan raidat manuaalisesti fiilispohjalta, tämän jälkeen toteamme kuorossa, että tarttuipas raidoille varsin vinkeänkuuloista ääntä. SHOKKI NRO2: Viljolta kysyessäni omaa mielipidettään raidasta, hän vastaa "ihan ok, tietysti pitää muokata vielä". Kuvitelkaa YHDELLÄ OTOLLA purkkiin!!! (yhtäkään wackbiisin rumpuraitaa ei ole saanut taltioitua ilman vähintään 7ää uusintaottoa, ehkä oma liian alhainen toleranssini on vuosien saatossa pehmittänyt Koon perfektionismiä) Tämän jälkeen editoidaan pois yksi taimikämmi, josta ei tainnut silti tulla ihan täydellistä, mutta "ei sitä kukaan huomaa". lisäksi basariraidalta poistetaan suuri määrä "jotain ihme venkoomista". (Jälkeenpäin olen todennut, että rumputaltioinnissa on ollut jokin suurempi voima apuna, tomit vuotavat basarimikkiin siinä määrin että ne soundaa sopivasti kössöltä ja lusahtaa kuitenkin tarpeeksi)
Tämän jälkeen taltioidaan rhodesit, jotka vedetään marshall g50rcd kitaravahvistimen läpi ja napataan talteen T.bonellani. Raita joudutaan ottamaan uusiksi, koska Koo innostuu soittelemaan jostakin löytämäänsä nokkahuilua, joka 1. vuotaa mikkiin, 2. sekoittaa soittoni... Vetäsen vielä päivän lopuksi urut, suoraan linjaan Nord Electrosta.
Ja sitten ulos, ja kauas pois musiikista...

Päivä 2:

Sovimme Aaltosen kanssa kitarain äänitykset kello 11 (?). Sain nerokkaan idean, otan mokomat kahdelle raidalle. Marsu kodinhoitihuoneeseen ja samson kartion eteen, ja t.bone toiseen päähän huonetta. Ja kiitos juuri valmistuneen paskis ja kodinhoitohuoneremontin, kaakeliseinäinen huone antoi sellaisen ambienssin joka ei ainakaan minun paavoistani lähde. Aaltonen saapui ja muistin jopa vielä sammuttaa kuivausrummun ja pesukoneen ennen kuin ryhdyttiin taltioimaan audiota. Vesa kiitteli kovasti järjestelyjä, kitara vaan kiinni letkuun ja hiphoppi soimaan. Toimenpiteeseen kului vähemmän aikaa kuin uskoin, joten otin pikapuhelun Jerelle, notta voisiko tulla sylkäsemään räpit "narulle" (mikä pakkomielle mulla on tohon sanaan?). Vokalisti oli vasta herännyt joten sovimme taltion tapahtuvan kello 15.00. Räppi äänitettiin t.bonella itse rakennetun sukkahousu pop-filtterin lävitse, ja kompressorin lävitse. Tämäkin on suuri etu entiseen verrattuna, vihdoin saadaan dynamiikka haltuun ja räpit saa kovemmalle. Jere ei ole äänellisesti aiemmin kuulostanut koskaan näin hyvältä. Tuplaukset vielä, ja vot.. Olenkohan ensimmäinen joka käyttää tuplausraidalla ihan kuuluvaa delayta? Se vaikutti hassulta idealta ja siellä se nyt on.
Tuukka tulee ja vetäsee bassot nauhalle yhdellä otolla hänkin, ja osoittaa ilmiömäistä taituruutta jakamalla intron aikana paikallaolijoille purkkaa:D Tästä syntynee taas urbaani legenda tyyliin "ootko kuullu, wackilla on basisti joka osaa soittaa bassoa ja syödä purkkaa samaan aikaan..." Basso tipahti paikalleen marsun toimiessa etusena, suurin hasardi oli kun laitteista ei kuulunut mitään vaikka oli mikserin kanava auki ja basso soi. Äänittäjäsankari oli unohtanut kytkeä marsuun virrat:P
Ja taas huilaamaan...
Illalla vielä Koo tulee kuulemaan "mitäs pahaa ne pojat on tehny?", kuuntelee hartaasti puoleen väliin ja hihkaisee "Tää kuulostaa ihan vitun hyvältä!". Ja samalla tarttuu talteen puolivahingossa clavinettiraita nordilla, ja syntikkavinku vanhalla ransistoriHammondillani.

Päivä 3:

VesaH soittaa, että pääsi töistä kaatosateen vuoksi ja kerkeisi tulla ja huudattaa kitaraansa. Minulta skalppeerataan Vesan todistaessa noin sentin verran hiuksia, jonka jälkeen kitarat nauhalle jo Aaltosen raidan kohdalla käytetyllä metodilla. Kysyn oton jälkeen hänen omaa mielipidettä, johon sanoo "täyttä kuraahan toi raita on, mut ei se ilman treeniä parane..." Yhdellä siis sekin.
Ja siihen päättyi keskiviikon ääninäperrys.

Päivä 4:

Herään karjasuun, "Niko ovella on joku saksofonin kans, ootsä sopinu jotain?" Äkkiä ylös ja kahvimuki kouraan. Juho saapui sopimuksen mukaan soittamaan saksofoniosuutensa kappaleeseen. Äänitä osuuden t.bonella, käytännössä vielä nukkuen. Kun osuudet on siellä, tokaisen "kyllä tosta jo editoitua saa". Kappale on nyt käytännössä valmis.

Seuraavat kaksi viikkoa:

"Miksaan" kappaletta, suomeksi: kuuntelen kappaleen vähintään kerran päivässä ja väännän jotain, ja sitten väännän sen takaisin lähes alkuperäiseen asetukseen.

Jossain välissä:
Päätän, että se on valmis ja ruimasen mikseri.nettiin. tähän päivään mennessä sitä on kuunneltu yli 1700 kertaa, ja olemme kaikki hämmästyneitä.