Tänä kylmänä ja ikävänä päivänä tein riffejä uusiin teksteihin ja tekstejä uusiin biiseihin ja huomasin että tavaran laatu poukkoilee laidasta laitaan kuin superpallo. Tästä vihastuneena päätin sitten jättää toistaiseksi uusien biisien tekemisen ja nauhoittaa paremmilla laitteilla ja paremmin soitettuna vanhoja kappaleita, joista osaa ei ole edes julkaistu. Ongelmaksi muotoutui lyhyt muisti, tai lyhyt ja lyhyt. Kappaleista muutamat on tehty helvetinmoisella kiireellä muutama kuukausi sitten ja vedetty purkkiin sen kummemmin harjoittelematta. Kaiken muun lisäksi miksaus on vähintäänkin primitiivistä, samoin kuin kitaroiden saundit jotka laitteiston puutteista johtuen saatiin raskaiksi yhdistämällä kaksi suhteellisen surkeaa vahvistinta yhteen. Kappaleet purkitettiin muutenkin kiireellä, joten edes kitaroiden vireestä tai soiton sujumisesta suunnitelmien mukaan ei ole suurta varmuutta. Kiireen keskellä unohtui myöskin kirjoittaa kappaleiden rakenteet muistiin. Tässä sitä nyt ollaan. Kaksi uutta todella kovatasoista biisiä nauhoitusta odottamassa ja kaksi vanhaa todella kovatasoista biisiä jotka on opeteltava uudestaan, nauhojen perusteella. Tältä pohjalta. Jospa ennen palvelukseen astumista saisi edes yhden EP:n potkittua itsestään pihalle.

Muusikoiden saaminen bändiin on monien mielestä helppoa hommaa. Voihan se olla helppoa, mutta mistä saa motivoituneita ja osaavia soittajia, joilla on näkemystä ja halua tehdä omaa musiikkia. Mietiskelin tänään veljeni Petrin panosta bändiin ja musiikkiin. Petri on ollut bändien listoilla puolisen vuotta ja soittanut yhden soolon mikä kestää noin puoli minuuttia. Tämän lisäksi herra ei ole harjoitellut yhtä ainutta kappaletta minkä olen osoittanut harjoiteltavaksi, ei tehnyt yhtä ainutta biisiä ja soolo jonka hän soitti oli minun suunnittelemani. Jos ja kun potkin pihalle EP:n todennäköisesti senkin nauhoitukset saan hoitaa ypöyksin. Kunnon basistien löytäminen on myös hankalaa. Ainokainen basisti joka on joskus vaivautunut kappaleisiini jotakin tekemään, oli niin mielikuvitukseton ja kaavoihin kangistunut että ei ole tästä maailmastakaan. Tokihan basson soittaminen on hieman kaavamaisempaa kuin kitaran soitto, mutta ei nyt sentään ruveta paukuttamaan samanlaista yksitoikkoista junttausta jokaiseen kappaleeseen. Bassollakin on lupa kikkailla. Rumpalit ovat sitten asia erikseen. Luottorumpalini on taitava ja jämäkkä soittaja ja mukava tyyppi muutenkin, mutta hänellä ei ole valmiutta soittaa metallia, eikä suurta haluakaan siihen. Rock-projekteissani hän kyllä soittaisi mielellään, mutta hankaluuksia tuottaa kyseisen henkilön lukio-opinnot ja sen jälkeen varusmiespalvelus. Eipä sillä. Minun tuurillani Tammikuun alussa alkaa tipahdella soittajia taivaalta kun pitäisi lähteä armeijaan. Toivottavasti saan nyt sitten yksikseni kasailtua surkeaa rumpukoetta apuna käyttäen jonkinlaisen raskaamman EP:n jouluajan riemuksi. Kun armeijasta pääsen joskus hamassa tulevaisuudessa, on pakko saada jostakin osaavat ja luovat soittajat. Musiikin tekeminen yksin alkaa hiljalleen ahdistella.