17.6.2012 tapahtui se jota noin 8-vuotta yhdessä elomme aikana pelkäsin: Menetin sinut oma enkelini. Miks tää maailma vei sut mukanaan? No ehkä sinä ja Pekka nyt olette turvassa, ette koe enää tuskaa ja kipua, mutta on must aika vitun epäreiluu että mun miehet ne vaa kuolee käsivarsilleni eikä mitään ole enää tehtävissä. Kultaseni, oma seksipetoni, leijonamieheni, tulethan mua vastaan kun pääsen vihdoin luoksesi? 6kuukautta mä oon maannu kotona ja itkeny sun perääsi. Kuka musta enää välittää. Sä olit kaikkeni: ystävä,veli,puoliso,isä.... Miks sut riistettii just ennen meijän häitä multa pois. Jukkaa lainatakseni `Jykä on kans aina ollu vitu hyvä jätkä, ja nii kauan ku muistan huules aina marisätkä,ei tu loppuu lätkä ku Jykä on lähellä, ja tuun muistaa aina tollast frendii ei oo kellää`. Sä rakkaani teit mun elämästäni elämisen arvoisen. Vain sä uskoit muhun aina vaikka olen aina ollut hylkiö. Et koskaan jättänyt minua pulaan etkä antanut kenenkään satuttaa mua(siitä syystä yks mikkihiiri-puoliriisi kantaa edellee kaunaa), sillä löysin täydellisyyden ja sain sinut omakseni. Kukaan ei voi ikinä tajuta kuinka vahva välisemme side on. Koska kukaan kuka ei ole oikeaa pariaan löytänyt ei todella tiedä lojaalista rakkaudesta yhtään mitään. Minä tiedän se oot sä! Jälkeesi ei ole enää muuta kuin kauniit muistot siitä kuinka meillä oli kaikki hyvin. Nyt ei koskaan enää ikinä tule toista tilallesi, vain sä mahdut sydämeeni. Vaikka Pekka oli mulle tärkeä ja rakastin sitä me oltii vasta varhais teinejä ku sen aika koitti. Sun kanssasi mä olin kotona. Meidän piti vanheta yhdessä saada ehkä joskus lapsia ja päästä täältä meitä molempia ahdistavasta maasta pois.

Nyt kaikki on lopussa, ei syytä mullakaa olis mutta mitäs meijän tytölle käy jos oisin onnistunu tulee luokses. Kia kaipaa sinua isi. Sä olit kuningas-iskä ja jumalainen puoliso. Olet mielessäni joka vitun ikinen päivä kunnes taas olemme yhtä.

Lepää rauhassa
Lundmark Kim a.k.a Jykä
18.11.1985-17.06.2012

Rakkaudella vaimo ja Lilli