vihdoin sen tajusin et, elämäni kadotin. se mikä oli joskus ei ole enää. se miten olin joskus en ole enää. Oon yksin täs isos maailmas en jaksa tätä pitkään et kävelen yksin, sitä miten katon ku muut on onnellisia mä oon siinä samassa jamas koko ajan täst ei tuu mitään ku oon koko ajan yksin pää sekoo en haluu olla yksin ain mul on ollu joku joka pitää pään pystys nyt ei oo ketään et se pää pysyis pystys.Paska maailma unohti mut, mä oon vaan pieni tyttö joka tulee koht hulluks en kestä tätä enää maailma vaan puukottaa selkään. haluun täältä pois haluun vittuun täältä hei voisko joku ees jeesata täällä. Oon vaan yksin neljän seinän sisäl tuun kohta hulluks ku en uskalla lähtee mihinkään. haluun takas kotiin en haluu olla enää täällä mutsin luo takas ja pysyy vaan siellä. turva oli ain siellä mut nyt oon täällä sinne palaa kuitenkin enkä pysy paikallani täällä. kävely tekis varmaan hyvää mun mielelle mutten uskalla lähtee vieraille kylille. kuopio pysyy vaan aina mielessä ja ain ku ajattelee sitä niin on hymy suu pielessä.