Tähä ollaa ny päädytty johoki frendie nurkkii sammuttu, heitetty aamust pihalle, mut ei siin mitää, kuha ite vaa jaksaa uskoo siihe parempaa huomisee, vaikkei ookkaa ketää kelle ees avautuu. En tiiä, kui kaua tätä kidutust pitäs viel kestää, mut en vaa itteeni tappas oo vaikkei ookkaa mitää miks tätä ees jatkaa enää.


Skrivaan vaa päivätpitkät riimii senhetkisist olotiloist, En sit tiiä, mitä tulevaisuudel on mun varalle funattun mut sen mä tuun näkee koska mul ei se kone vaa hyydy viel, koska en jaksa enää kuunnella muide puheit etten osaa tehä mitää oikei, sitä on tullu kuunneltuu koko ikä melkee. Haukkukaa mun lainei vaa paskaks, jossette diggaa mut tuun ain tätä tekee koska tällee mä ees pystyn joteki avautuu.


Oke joo on täs elämäs ollu niit hyviiki hetkii, rakastunukki parii otteesee, mut enää ei vaa tiiä pystyyks keneekää enää ees luottaa, mut se jää sit nähtäväks. Itsariiki parii kertaa yrittäny, sillan reunal seisonu ja hyvästit maailmalle lausunu, mutten oo vaa ikin siihe pystyny, koska tiiän etten syntyny ainakaa turhaa.


Kaikki vaa hajoo miljooniks sirpaleiks mitä teen, tai oon ees koittanu tehä, mut silti teille skrivaan tunteistani. On sitä kerra ollu se hengenlähtö iha vitun lähelki, mut ei ollu mitää itsari suunnitelmii sillo viel pääs. Oli tyttöystävä hyvä mesta mis olla öisi, mut seku mut jätti nii ei vaa innostanu yhtikäs mikää.


Mikää ei tuu ikusesti kestää, mä tiiän sen itekki iha tarpeeks hyvi. Mut sitä vaa toivos et maailmas ois parempi kaikkie elää, duunaa kaikkee mitä haluaa ilma pelkoi siit et joku tulee sanoo oot iha paska täs, mut en tiiä voisko se toive koskaa toteutuu. Mont rukoust oon jumalalle antanu siit et tää maailma ois parempi paikki kaikille elää, rukoillu et kuolen, ynnämuut mutku ei niihi mun rukouksii oo ku kerra vastattu. 23.11.2008 päivä enne mun 18 vuotisbileit frendi antaa mulle viinapullon jos oliki sit jotai lasinpesunestet seas sillo rukoilin etten delais sillo viel, ja se meni iha muutaman sekunni päähä ettei ois se henki lähteny jo sillo. Ja siit oon kiitolline etten oo viel kuollu, mut yritän vaa ees joteki jeesaa kaikkii, annan fyrkkaa hyväntekeväisyytee ja katusoittajille. Eihä se mitää suurta oo mut ainaki yritän joteki jeesaa.


Lapsuudenkavereit en tuu koskaa unohtaa, mut jotku asiat vaa haluas päästä jo katodottaa. Ei oo mitää hajuukaa mis te nykyää ootte, tai ootteks eloskaa enää ku olla nähty nii monee vuotee, ja se etten varttunu teidä seuras oli iha oman typeryyteni tulos, lintsaus, ritsailu, dokaamine. noi ku sais tekemättömiks, mut tehtyy ei saa tekemmättömäks vaik kui paljo haluiski.