1.
Revin sydämeni palasiks! ettei sul oo siihen aihetta/
Mä myönnän! et mul ei oo tähän mitään aihetta/
Mut mul on vaikeeta! enkä voinu tälle enää mitään/
Hyvästit ystävät! hyvästit muutkin josta opin pitää/

Tää on kai ku deja vu! Koska koen suruu jatkuvasti/
Pakko täs olla suurempi taho takan, ennen luulin sattumaksi/
Mut eihän näin paljoo voi sattuu! Ei näin paljoo voi katuu/
Kaikki tekoi! Miten voi matkan varrel tälläst paskaa tarttuu/

Hereil ollessani! Mä toivosin et mä olisin jo unessa/
Ja unessa toivosin, etten vaan heräis siit unesta/
Pahaolo, ja entiset traumat, vainonnu mua matkalla/
Eihän siit voi kiistää, ettei olis muitakin yhtä paskana/

Kun mä nyt oon, mul ei oo ees onnesta rippeitä/
Tiedän ihan hyvin! Että oon väärin dallanu omii teitä/
Hieron nyt silmii! Ja näen vaan karut maisemat tiellä/
Pystys viellä, mut pakko myöntää et vaikee tätä enää niellä/

Huuki.
Palapelii pelates! Huomaa osaen olevan väärät/
Oonko alottanu vääräst päästä? vaik miks musta tuntuu tältä?/
Sydän huutaa apuu! Mutten oo valmis ottaa sitä vastaan/
Mä mun elämäs! Ei vittu mikään onnistu taaskaan/

2.
Näil säkeil ei oo ees mitään merkitystäs, ei järkee/
Sil mä oon paskana! Ja kaikki mun teot särkee/
Sydäntä! Tunteita! Mä vaan oon niin rikki/
Kai se on jo syy, miks en voi kattoo ihmisii silmiin/

Ei siks et itkisin! vaan siks ettei mul oo arvoo/
Voin ihan hyväl omaltunnol, jo toisel puolel tarpoo/
En oo ees tahtoo! Elää maailmas paskasessa/
Koska muistot tapattaa mua! Ja kuolen viel kerran/

Niin mitä sil välii, kuolenko tänään? Kuolenko huomenna?/
Mä niin vaan kaipaisin, oman osuuteni siit onnesta/
Mitä muut on nähtävästi saanu! Oon mäkin koittanu/
Ollu aktiivinen, ja yrittäny ajatella positiivisesti alus/

Mut kun huomannu, et negatiiviset ideat nousee mieleen/
Vaik no koitan kovaa, niin kaikki vaan menee pieleen/
Mä haluisin olla parempi! Ja näyttää sen muille/
Mut kuten näkyy! Se on ohi, ja näätte nyt mitä mä tunnen/