mä en ollu vissiin paikal ku mua kaivattii
mut nää jutut sattuu koska nää on niit sairaampii
kaks kertaa putkeen, helvetist takas ja helvettiin hetkeks
moni muisto viiltää, mitä oon saanu tält retkelt
mut onneks tää on vaa osa elämää
tää osa elämäst saa ihmisen heräämää
mä mietin vaa millon maailma mut kokonaa selättää
koska aina oon noussu ja nyt mä vaan pelkään
epävarmempaa taas, mielialat maas
mietin vaa millon mä iloo takas saan?
en tiiä mis meni vikaan mut mä tykkään liikaa
mikää ei saa mun mielest pois tätä fligaa
sen mitä haluun en tuu varmaa ikin enää saamaa
mä en jaksais kattoo aina vaa surullist naamaa
peilist siis eli mun elämän eilist
koska tänää sit sä autoit mua heräämää leikist

Mä en saa enää kiinni sitä junaa, joka jätti mut jälkeen
luulin et oot paras mut olitki vaa tärkee, onks täs järkee
mä sanon aina samat sanat mut nyt ne vast merkkaa: näin kävi jälleen
en tiiä onks mun sydän murtunu, vai muutenko vaa särkee

eikä tää meinaa sitä ettenkö jaksais taistella
mut se ei oo mikää syy satuttaa et olit maisteissa
sori jos tulee suoraa mut tää auttaa mua
ja mä en anna enää sun satuttaa mua
me ollaa erilaisii mut jos jonku täytyy muuttuu se en oo minä
koska mä en tehny vieläkää mitää
sä mua satutit ja mä täst kärsin
mul on enää jäljel sydän, jonka sä särjit
mä en ollu sankari mut menin silti häviimää
tääl on kyl muit jotka osaa mun elämää värittää
ja ne tietää keitä mä täs meinaan veljet
jos mä tipun maahan, te nostatte se on selkeet
ja mä en aijo luovuttaa vaik tulitki huojuttaa
mä olin vaa tän kerran ilman suojusta

Mä en saa enää kiinni sitä junaa, joka jätti mut jälkeen
luulin et oot paras mut olitki vaa tärkee, onks täs järkee
mä sanon aina samat sanat mut nyt ne vast merkkaa: näin kävi jälleen
en tiiä onks mun sydän murtunu, vai muutenko vaa särkee