Perjantai 19.3. ei alkanut lupaavasti. Aloitelessamme roudauspuuhia pärähti puhelin soimaan. Soittaja oli Oskari, joka oli jättänyt avaimet bemarinsa takakonttiin. Roope joutui lähtemään Veikkolaan avaintenhakumatkalle, joten molemmat autot joita suunnittelimme käyttävämme roudailuun olivat poissa pelistä. Onneksi paikalle saapui pian pelastava enkelimme Seita, joka oli lähtenyt autolla liikkeelle. Jälleen kerran tulivat Tetris-taitomme tarpeeseen kun sovittelimme koko rumpusetin, kitarakamat ja muuta turhaa roinaa pienen Saabin kyytiin.

Turkoosissa kamojen pystytys kulki tutun kaavan mukaan. Noin tunnin verran ahtaassa tilassa änkeämistä, kiroilua ja oluen juontia harrastettuamme olivat instrumenttimme iskuvalmiina ja muutaman biisin soundcheckinkin ehdimme suorittaa ennen yleisön valumista paikalle. Uutta, tyylikonsulttimme Roopen kehittämää lavalookkiani noudattaen vetäisin nahkarotsin niskaan, todeten ratkaisun melkoisen hiostavaksi. Settilista vedettiin samalla kaavalla kuin Painobaarissa. Soitto kulki paremmin kuin Painobaarin keikalla, mutta bilettäminen yleisön osalta oli aavistuksen vaisumpaa. Settien välillä olevan hengähdystauon aikana sai nahkatakki luvan lähteä.

Keikan jälkeen tavarat takahuoneeseen siirrettyämme jatkui ilta tutun kaavan mukaan. Kaljanotto jatkui Turkoosissa pilkkuun asti, josta matka jatkui karaokeravintola Swengiin. Jono laulamaan oli liian pitkä että olisimme kerinneet päästä itse rääkymään eikä narikka huolinut bassoa säilytykseen, mutta onneksi hanatuotteet olivat Swengissäkin saatavilla. Valomerkkejä tuli illan aikana nähtyä toinenkin. Mukavan illan jälkeen olikin juhlaa käydä levolle. Seuraava keikka onkin jo ensi perjantaina, 26.3. Veikkolassa, josta tapahtuu lähtö Jyväskylään jo heti seuraavana päivänä. Saa nähdä miten kunto kestää!