Istun yksin huoneessa hämärässä, en oo mihinkään lähtemässä. Istun vain tässä huppu päässä, sydän jäässä, yksinäisyydessä sinisessä. Syvällä itsessäni huomaan muutoksen jälkeen koitoksen viimeisen tai vain viime kertaisen. Vaihdan asentoa ja huokaisen muistan tytön matkan takaisen, surun syrjään lakaisen, henkeen syvään vetäisen... ....ja ootan alla savun, vain hetkisen. Painan silmät umpeen, istun päälle lumpeen, jota virta kuljettaa, vie mukanaan. Vauhti huimaa jo päätä, paina kaasua vielä. Silmät alkavat kadota, värit haihtuvat ja ilmassa leijuu tyhjyys. Kannan yksinäisyydessäni harteillani itseni ja syyni -- kaiken, jota en voi myötäelää. Seinällä tyhjiä tauluja, lattialla vain savua ja pahat ajatukseni ja kauhukseni alan jo haihtua, savuksi vaihtua, muuksi muuttua, maaksi maatua. ootan vain että joku mut noutaa..