10.5.2008 Pinnalle-kokoelmalevyn julkaisukeikka, Raision keskusta

Olimme saaneet Valtias-biisin mukaan raisiolaisen Pinnalle Recordsin kokoelmalevylle ja osana Raisio-viikkoa järjestettiin levyn julkkarikeikka Raision keskustassa. Puitteet olivat hyvät: iso ulkolava, Eastwayn järjestämät PA:t, aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä ja ihmisiä liikkeellä.
Oma soittoaikamme oli vasta 14.30 mutta saavuin paikalle yhdeltätoista, ensimmäisen bändin aloitettua. Paikalla oli hyvä ja leppoisa tunnelma, jopa niin rento että osa Pinnalle Recordsin taustavoimina toimineista kavereista oli enemmän maistissa kuin yksikään bändiläinen yhteensä. Mutta eipä siellä tainneet muut kuin Räyhän musikantit kuppia ottaa.
Jani, Ville ja Toni saapuivat joskus yhden tienoilla paikalle. Antti tulisi suoraan töistä ja kävisi vielä treeniksen kautta hakemassa Villen soittopelejä. Anttia odottaessa alkoi oma jännitys nousta ja pienoinen paniikki luikerrella housuihin. Ehtisikö basistitaiteilija paikalle ajoissa? Soittoaika läheni uhkaavasti ja puolet kamoista sekä yksi soittaja matkasi jossain Kaarinan ja Raision välillä. Onneksi kokenut rallikuskimme Antti ehti paikalle ajoissa ja paniikki vaihtui helpotukseksi.
Päivän aikana esiintyi 9 bändiä ja jokaiselle oli varattu kamojen vaihtoon, pikaiseen soundcheckiin ja soittamiseen puoli tuntia. Aikataulussa pysyttiin yllättävän hyvin ja pääsimme ihan oikeaan aikaan laittamaan itsemme ja soittimet kuntoon.
Radio Sadan Maisku Holmström spiikkasi bändin sisään ja aloimme räpeltää. Nimenomaan räpeltää. Setin aloittanut Ahdas meni allekirjoittaneelta soitannollisesti pitkin niitä kuuluisia reisiä, lavasoundit olivat käsittämättömän onnettomat ja hiljaiset (Tonia en kuullut ollenkaan) ja vieras rumpusetti omituisilla säädöillä aiheutti Villelle hankaluuksia. Lisää vettä Spinal Tap-myllyyn heitti Antin piuhaseikkailu. Aluksi yksi piuhoista oli rikki, joten bassoa ei kuulunut laisinkaan. Piuha vaihtoon. Seuraava rätisi ja pätki. Piuha vaihtoon. Vihdoin ja viimein bassostakin lähti ääntä. Kunnes Toni otti strategisen askeleen taaksepäin, jonka seurauksena basson säröpedaalista irtosi piuha, eli jälleen oli basistimme aika soittaa akustisesti ja tanssia. Välispiikkien huonouskilpailussakin olisimme pärjänneet vakuuttavasti (lavan vieressä olevassa kioskissa oli iso kyltti "Kuuma makkara 1€", joten Valtias spiikattiin sisään "Me olemme Alasin ja me tarjoilemme teille kuumaa makkaraa").
Ensimmäiset kaksi kappaletta räpellettyämme aloimme päästä jyvälle ja soitto lähti kulkemaan. Vedimme suunnitelman mukaisesti neljä uusimmalta demolta löytyvää kappalettamme ja katsoimme kelloa. Vielä vartti soittoaikaa jäljellä. Siinä sitten lavalla keskenämme miettimään mitä soittaa. Mutta ensin vähän lisää huonoja välispiikkejä ("Antti, soita Jazz Odyssey.")! Pari extrabiisiä lisää ja sitten äkkiä pois ihmisten silmistä. Hello Cleveland!
Iltaa jatkettiin ja päivän vetoa puitiin bändiporukalla saunan, makkaran ja oluen merkeissä.
Keikasta jäi hieman valju maku suuhun. Puitteet olisivat olleet hyvät, mutta menimme sössimään. Syitä on helppo löytää ulkopuolisista tekijöistä (ei soundcheckiä, lavasoundi, vieras rumpusetti, jne.), mutta kyllä sitä vikaa myös itsessäänkin oli. Ainakin meikäläinen jännitti ensimmäistä kertaa ikinä. Muutamat yleisön kommentit keikasta olivat kuitenkin kannustavia ja kehuvia, että ehkä tässä on taas reilusti mukana sitä omaa kriittisyyttä omiin tekemisiinsä. Eiköhän tätä kuitenkin jälkeenpäin tulla muistelemaan hymyssä suin. Onhan jokaisella bändillä oltava omat Spinal Tap-hetkensä.

SETTILISTA:
Ahdas
Valtias
Sähkömeri
Muistojen kuvat
----
Taival
Lapsuudenkoti