Avaan ulko-oven ja pujahdan sateelta suojaan.Ilma on ummehtunutta,en voi tuulettaa.Sade ropisee ikkunoihin kovalla paineella ja pelästyn jälleen ääntä mikä siitä syntyy.Tu ääni muistuttaa minua jostain menneestä tapahtumasta.Kiipeän raput ylös ja alan siirtelemään tavaroita valmiiksi paikasta toiseen.Tänään edessä olisi raskas työurakka.
Raahaan tarvitsemani tavarat ylimmäiseen kerrokseen ja haen vielä mankan.Olen yksin tässä valtavassa talossa,jossa äänet kaikuvat pahaenteisesti.Musiikin avulla pystyn keskittymään työhön.On helpottavaa saada levy jälleen pyörimään soittimessa.Käännän äänet kovalle ja otan moppivarren käsiini.
Lattiat ovat likaiset,olen iloinen että sain aiemmin ikkunat ja seinät pestyiksi.Pari tuntia kuluu nopeasti.Levy lakkaa pyörimästä,olen kuunnellut sen jo muutaman kerran läpi.Sitten kuulen jälleen sen äänen,se kuuluu lähempää.Jähmetyn paikoilleni ja tunnen pelon lannistavan mieleni.
Kuulen ääniä ympärilläni.En halua avata silmiäni,tajuan makaavani lattialla.Nostan kättäni ja tunnen jotain karvaista sitä vasten.Yritän kirkua,mutta kurkustani ei lähde ääntä.Tunnen liikettä jalkani päällä.Jokin pieni eläin kiipeää ylöspäin.Yritän ravistaa jalkaani,mutta sekään ei onnistu.Jäseneni ovat jähmettyneet pelosta.
Vihdoin uskaltaudun avaamaan silmäni.Näen valonsäteen,toivoni herää.Tunnen jännityksen laantuvan ja pystyn jälleen liikuttamaan ruumiinosiani.Nousen hitaasti ylös,en halua pyörtyä uudelleen.Pyyhin pölyt vaatteistani ja menen istumaan lähimmälle tuolille.
Siitä istumasta äiti löytää minut.Hän kummastelee paikkojen likaisuutta ja katsoo minuun kummasti.En ole sanonut vielä mitään,enkä nytkään saa suutani auki.Nostan käteni ohimoille,kipu yltyy jälleen.Äiti tarttuu minua kädestä ja kysyy mikä minua vaivaa.En halua kertoa hänelle kohtauksistani.Saan vihdoin suuni auki ja sanon pääni olevan vain kipeä.Äiti ei usko minua,mutta suostuu kuitenkin jättämään asian siihen.
Pääsen sänkyyni,nukahdan.Vaivun mustaan tilaan,enkä enää ikinä halua siitä herätä..