K.
Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/

1.
Kaistan pientareilta, nostan hepposen ruusun/
Näin käsissäni, kuin sen mukana itsekkin kuidun/
Enne täynnä iloo, näin vikoi vaan harhoina/
Näit nykysii ystävii, pidin sillon pahoina/

Opettelin opiskelun salat, olin hiljainen poika/
Sit itsetunto laski, ja vastas oli pelkästään pohja/
Nyt oon se orja, siellä kadun pientareella/
Mut tiesin et nousisin, pelkästään yhdellä katseella/

Mut ketä sitä antas, jos tällänen vastassa/
Kuka täs maailmas olis enää valmis nostaa paskasta/
Kun poika hiljalleen, vajonnut jo liian alaskin/
Mut poika vanno, se vanno ja sillon palasi/

Ei antas tapahtuu niin, ei antais vajota alas/
Jokin esti sen, jokin oli vaan niin paljon rakas/
Sai sykkeen tuntumaan, mikä oli jo tummumaan/
Suuntautunut alas, Mut poika nyt turruttaa/ (sen tunteen)

K.
Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/

2.
Jokasella henkilöllä rooli täs maailmassa/
Jollain se on nopee, jollain se on jo taivaassa/
Mut roolii ei voi muutta, sitä ei voi mihinkään suuntaa/
Ja jos jotain valehtelee, ei siit oo enää paluuta/

Mä tiedän sen, vaik silti sorrun jälleen/
Valheen väärälle tielle, kaadun jälleen selälleen/
Vaik en pelkää elää, en rakasta sitä siltikään/
Ja kaveri kerto, et sen näkee jo helposti silmissään/

Kuin oon vajonnu ja noussu, vajoten jälleen/
Muistaen joka askeleen, ja jokaisen käänteen/
Mitään ei järkevänä pidä, kun ei jää mitään käteen/
Mut kaveris hyvä puoli, ettei se ala pätee/

Se tukee ja antaa rakkautta, vaik se onkin jotain muuta/
Kun se rakkauden iki-ihan suunta/
Vaikka mä toivon ja pelkkään, et siit tulis jotain/
Niin todistetusti, mikään ei kaveri suhdetta korvais/

K.
Oon koukus, kun nään katsees/
En saa nousu, eteen edes askelt/
Tunne kadonnu, tunnen olevani kuollut/
Siks iltasin pelkästään pelosta oon jounut/