Paljon kirjottanut, rakkaudesta ja tytöistä
eikä poikkeusta, varmaan tule nyttenkään
se on luonnollista, mä tykkään tytöistä
mä rakastan vaan yhtä, kirjotan siit yhestä
välil vastoinkäymisii, ja menetyksii
joskus menee hyvin, joskus jää yksin
nyt mä oon yksin, ja melkein onnellinen
hei tyttö, tulisitko ja tekisit musta onnellisen
okei huono heitto, ja pyydän sitä nyt anteeksi
sä annat anteeksi, tulkitsen sun katseesi
katselen hetken, haluisin tanssia kanssasi
antaisin mitä vaan, hetkestä kanssasi
oon onnellinen, mutta vailla rakkautta
tästä huomaa, kuinka elämä on haurasta
mä napsautan sormii, ja kaikki on taas toisin
mä mietin kuinka onnellinen, mä olla voisin


Puhun rakkaudesta, vaik en mitään tiedä siitä
parikertaa seurustellu, okei ei puhuta niistä
mukaa mahtunu naista jos jonkin moista
mutta vaan yks, jonka kaltaista ei oo toista
takkiin tarttunut, oppi jos jonkin moinen
oppii tunteen, jos ei oo sen arvoinen
oon säätäny ja vääntäny, joskus ihan liikaakin
unohtanut muut, hukuttanut surua viinaankin
ollut surullinen, seisonut reunalla
nojannut kaiteeseen, halunnut sivusta seurailla
potenut pahaa oloo, vessanpöntön vieressä
vannonut, tää oli tässä, sit on taas seuraava pullo kädessä
kirjottanut tytölle, johon oon ollut ihastunut
nolostunut punastunut, usein pakit saanut
noussut aina ylös, harmi vaan että aina
mikä tulee ylös, se tulee alas, nyt ja aina