Mikseri.net

☰

Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja

Liity käyttäjäksi Kirjaudu sisään

Arkisto

Ladataan

Keikkakommentteja vuodelta 2004

Muutamia kommentteja keikoista, joilla on tullut käytyä. Tässä siis ei ole kaikkia missä on tullut käytyä.

Kliniczny, Verde, Blandbladen

3.4.2004, Stella Star (Psychotropic Zone), Helsinki

Kliniczny aloitti illan puolen tunnin setillä ambientia. Setti alkoi varsin minimaalisella varmaankin lähemmäs viiden minuutin kosketindronella, mutta sen jälkeen päästiin asiaan ja varsin mukavaa tavaraa ja melodista ambientia soittivat. Puoleen tuntiin mahtui kaksi biisiä. Olisi kyllä kuunnellut pidemmänkin aikaa.

Seuraavaksi esiintyi Verde. Verden tekemä musiikki oli ennen keikkaa aika hämärän peitossa, lukuunottamatta muutamaa biisiä ja Mika Rintalan tekemisiä Circlen, Ektroverden, Kirvaston ja Eturivin rivistöissä. Rintalan mukana oli tällä kertaa ainakin kitaristi Jyrki Laiho, laulajana ja huuliharpistina oli Yrjänä Sauros ja basistia en tunnistanut ollenkaan tai sitten se saattoi olla Jussi Lehtisalo. Niin itse musiikki oli sitten aika vaikeaa nieltävää. Rintalan itse rakentamista soittimista lähti varsin kummallista meteliä ja epäsäännöllistä rytmiä, basisti soitti pitkiä droneja ja jotain pientä viulun tapaista soitinta, kitaristi soitteli vähän mitä sattuu, osittain epävireisellä kitaralla. Sauros luullakseni improvisoi äänimassan päälle runoja tyyliin: "Metsässä kasvaa sieni, sienestäjä laittaa sienen koriin...". Yhdessä kohdassa häneltä loppui kai ideat ja hän huusi "Säröä!" melkein koko biisin ajan. Sauros soitti myös lattiasta kattoon viritettyä rautalankaa, josta lähti ääni, jossa yhdistyy theremin ja viulu, hauska soitin, varsinkin, kun sitä soitettiin cry babyn läpi. Tunti tätä oli aika henkisesti raastava kokemus, vaikkakin mielenkiintoinen ja musiikin hienous tuntui avautuvan vasta pari päivää keikan jälkeen. Jätti myös kiinnostuksen Verden musiikkiin, johon täytyi alkaa tutustumaan keikan jälkeen paremmin. Erittäin mielenkiintoista musiikkia, vaikka tuskin tätä edes suurin osa ihmisistä sanoisi edes musiikiksi tai ehkä sitten tekotaiteelliseksi paskaksi.

Tämän jälkeen lavalle astui pääesiintyjä eli Blandbladen. Loistavaa instrumentaalista psykedelia rockia Ruotsista tyyliin Ozric Tentacles, Hidria Spacefolk, Kingston Wall. Pitkiä biisejä, mukavasti rauhallista fiilisteä ja kunnon menoa ja meininkiä. Hienoa oli myös, että basistikin soitti useimmissa biiseissä soolon, vaikka keikan alkupuolella ne osittain hukkuivat/puuroutuivat huonon miksauksen takia. Eipä tälläisestä voi juuri olla pitämättä.

Kokonaisuudessaan varsin mukava tapahtuma, silloin kun bändit eivät esiintyneet taustalla soi hyvää musiikkia, eikä mitään tämän päivän hittipaskoja. Valitettavaa oli vain se, että paikalla ei liiemmin ollut yleisöä.

Trio Tetris, Plutonium 74, Magyar Posse

19.5.2004, Stella Star (Soul Kitchen), Helsinki

Niin, enpä olisi uskonut saapuvani tähän paikkaan näin nopeasti (niin asun sitten Kouvolan lähellä ja Helsinkiin on matkaa about 170 kilometriä), mutta jos sitä haluaa kuulla hyvää musiikkia livenä täytyy sitä lähteä sitä kauas kuuntelemaan. Ensimmäisenä soitti Trio Tetris. C64 vaikutteista instrumentaalista instrumentaalista pelimusiikkia, vailla minkäänlaisia koukkuja, päämärätöntä räpellystä. Vajosi kohdallani hyvin pitkälti taustamusiikiksi, jos edes siksi. Jos kerran tälläistä soitetaan, niin täytyy siinä olla hyviä ja tarttuvia melodioita, joita tässä ei valitettavasti ollut. Paikallinen suuruus, koska suurin osa yleisestä tuntui pitävän hyvin paljon tästä tai sitten olivat soittajien kavereita.

Seuraavaksi sitten esiintyi Plutonium 74. Jotain reggaen tynkäähän tuo soitti. Vähän turhan iloista minun makuuni, sanoitukset tässä olivat se, mistä eniten pidin, vaikka yhden biisin kertosäkeistö olikin ehkä huonointa, jota olen ikinä kuullut: "Älä poika soita tuubaa, se vie sinut uppan luuraa." tai jotain sinne päin. Allekirjoittanut voi sanoa, vain pitäneensä 30:stä sekunnista keikan alusta, jolloin basisti improvisoi mattoa alle ja laulaja/kosketinsoittaja soitti kazoota. Toki myös kazoon ja trumpetin "soolotaistelu" oli ihan kiva. Perkussionisti oli kuin revitty suoraan Village Peoplesta ja hän soitti perkussioitaan päässään moottoripyöräkypärä. Kokonaisuutena en pitänyt kovinkaan paljoa, vaikka jälleen muu yleisö tuntui tästäkin pitävän erittäin paljon ja lauloi mukana.

Sitten olikin Magyar Possen vuoro eli sen bändin, jonka takia sinne lähtiin. Bändiä vahtisti keikalla myös Kings Of Time-levyllä soittanut viulisti Sandra Mahlamäki ja laulaja Vuk, jonka mukana olo tuntui aika turhalta, koska hän lauloi vain muutamassa biisissä ja niitäkään ei juuri kuulunut, kun miksaus oli siltä osin vituillaan, vaikka muuten hyvin olikin miksattu. Keikka alkoi Kings Of Timen kakkosraidalla, tunti loistavaa musiikkia ja settiin sisältyi myös yksi uusi biisi. Bändillä oli hyvä meininki päällä ja tämä oli yksi parhaimmista keikoista, joita on tullut nähtyä. Ei mitään turhia välispiikkejä, vaan musiikkia. Keikan kohokohtia olivat King Of Timen kakkos-, kolmos- ja seiskaraita sekä jokin biisi ensimmäiseltä levyltä, jonka nimeä en tiedä. Loistavaa. Kannatti lähteä.

CMX

9.7.2004, Rytmikatti, Kouvola

CMX:n soittama biisimateriaali oli allekirjoittaneelle varsin tuntematonta, kun vanhemman tuotannon diggari olen. Bändi vetäsi jälleen helvetin hienon version Saatanasta, hieman erilaisella sovituksella kuin Ruisrock 2003:n kuulemani, hieno biisi, toimii varmaankin melkein millaisella sovituksella tahansa. Vanhemmasta tuotannosta soittivat vielä Ruosteen. Muita tuntemania biisejä olivat Surunmurhaaja, Ei yksikään, Vallat ja väet sekä Jatkuu niinkuin sade. En ole varma, mutta taisivat soittaa Palvonnan eleitä. Loput biiseistä sitten olivatkin käsittääkseni parilta uusimmalta levyltä, joita en ole kuullut ja singlebiisitkin ovat niiltä menneet korvien ohitse. Ekana encorena soittivat jonkun tangon. Hyvä keikka ja Rytmikatissa oli helvetin kuuma. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli Pirunmaitoa biisi.

Twilighning

12.11.2004, Rytmikatti, Kouvola

Sehän oli varsin mukavan kuuloista heavy/power metallia Imatran pojilta. Ei siinä mitään uutta ollut, mutta jotenkin tämä kuulosti korvissani tuoreemmalta kuin yleensä tämän tyylin bändit viimeaikoina. Eli periaatteessa hyvä. Miinusta miksaajalle siitä, että toisen kitaristin soolot eivät minun korviini kantautuneet, se tosin voi johtua huonosta kuulostanikin, mutta on vittumaista, kun seisoo suoraan kitaristin edessä eikä kuule mitä se soittaa. Näin.

Sonata Arctica

8.12.2004, Riviera, Kouvola

Loppuvuoden metalli annoksen piti tulle jo täyteen tuolla Twilighningin keikalle, mutta sitten tuli hetken mielijohteesta lähdettyä, kun kysyttiin. Ekaa levyä lukuunottamatta bändin materiaali on ja on edelleenkin minulle kohtalaisen vierasta. Kuulosti jotenkin hyvin mitäänsanomattomalta, eipä tuo sinänsä mitään huonoa ollut, mutta ei kolahtanut. Hitaammat biisit toimivat paremmin kuin tuplabasarijuoksut. Onneksi sentään soittivat ekalta levyltä Replican, joka on mielestäni yksi parhaimmista balladinomaisista metallibiiseistä. Saatanan tylsä, voihan sitä 10 euroa turhempaankin laittaa.

Kirjoitettu Monday 31.05.2004