Today is Boomtime, day 17 in the season of Chaos, 3174.

Hienoa, kuinka edes joku tässä epäoikeudenmukaisessa maailmassa osaa asettaa asiat tärkeysjärjestykseen! Way to go. Ymmärrän tuskasi, emopoika.
http://poee.co.uk/boards/Smileys/default/mittens2.gif

Hups, väärä linkki.

http://www.youtube.com/watch?v=kHmvkRoEowc

Päänsisäinen kaaos! Mikään ei ole kamalampaa kuin se, että saa mielensä jumiutumaan jonkinlaiseen järjestyksen tilaan, jossa kaikki päivät toistavat samaa järkevää rataa. Pystyy tekemään suunnitelmia, keskittymään ympärillä tapahtuviin asioihin ja spontaanisti puhuessaan muotoilemaan ajatuksensa juuri niin kuin näkee ne mielessään. Sellainen tylsyys voi tappaa. Mutta juuri nyt olen toista viikkoa leijailemassa ihan muissa maailmoissa, kuten sanonta kuuluu. Okei, en minä nyt varsinaisesti tässä maailmassa ole kovin usein muutenkaan, tai ehkä olen, mutta muokkaan siitä aina vähän omanlaisemman ja muuta, mutta... En tiedä. Tietynlainen henkinen kaaos on ihanaa, ja tämänhetkisen kaaoksen syy myös. ^^ En oikein vieläkään tiedä, mitä ajatella ja mistä, mutta helvete, tajusin juuri, miksi ihmiset ylipäätään vaivautuvat rakastumaan. Hii.

... ja mitäköhän hittoa se Dragica taas selittää...

Onneksi kukaan ei lue tätä, paitsi ehkä Ne. Olet yksi Niistä, etkö olekin? Haa! Mutta minä tiedän teidän salaliitostanne kaiken, olen lukenut kaksi Illuminatus-käsikirjaa ja omistan Principia Discordian. Minun mieltäni ette kykene hallitsemaan, ette ikinä, te [fnord jos kykenet lukemaan tämän hakeudu välittömästi psykiatrisi luo]

Ja kuinka ollakaan, pitäisi kirjoittaa jotain Nova '08:aan. Kun ajatukset muotoutuvat melkein itsestään epämääräisiksi runoiksi ja todellisuus vaikuttaa olevan lähinnä huvittava pikku häiriö näkökentässä, voi olla että scifinovellin kirjoittaminen tulee olemaan kovin mielenkiintoista, ja lopputulos myös. Alku vaikuttaa jo melko lupaavalta, enkä ole vielä edes tappanut ihmiskuntaa. Eh.
Sitten voisin kirjoittaa jotain islantilaisen sillipurkkitehdastyöläisen sielusta. Olen kuulemma vaihtanut omatuntoni sellaiseen. Mielenkiintoinen teoria, en toisaalta ihmettele. Ja kun selitin kavereille Machinae Supremacyn (videopelimusiikkia Commodore kuusnelosella ja jotakin melkein-powermetallia - oikeastaan ihan loistavaa stuffia, kunhan laulajan ääneen tottuu) Gimme More -coverista, kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tuo määritelmä kuvaa minua niin hyvin, että jos elämästäni tehtäisiin soundtrack, tuo olisi luultavasti sen ainoa kappale. En ole varma, pitäisikö minun olla imarreltu vai ei. Onhan se hienoa että ystäväsi näkevät sinut videopelihevibändin Britney-coverina, mutta minä aina niin halusin sille soundtrackille Simon. Tai Pienen murhapolttajan edes.