Today is Boomtime, day 45 in the season of The Aftermath, 3173.

http://s3.fi.bitefight.org/c.php?uid=18520

(Tuo linkki on Wanha)

On jäänyt melko vähälle tämä blogin pitäminen, kun on ollut liikaa tekemistä syvällisiä uskonnollisia tekstejä tutkiessa, lumiaurauslakisäädöksiä uudelleenpohtiessa, koiranpaskoja lattialta siivotessa ja ihmissusia hakatessa.
Jooh. Eipä sillä ehkä kenekään henkisen terveyden tai elämänsisällön kannalta juurikaan merkitystä ole. Kuten Malacypse II suuressa syvällisyydessään antoi painattaa pyhien ajatustensa ruumiillistumaan, Principia Discordiaan; Mord says that Omar says that we are all unicorns anyway.

Hmm. Pitäisi keksiä jotain edes melkein viihdyttävää, yleensä minulle ei tuota minkäänlaisia ongelmia pitää yllä kolmen sivun monologia juustopalloista mutta nyt ei oikein irtoa. On se kumma, yleensä alle viiden tunnin yöunien jälkeen jutut ovat kerrassaan lennokkaita... Damn, olen tulossa vanhaksi taijjotain. Tarina tuhannesta munkistakaan ei oikein toimi kuin livenä.

Muttahei, oletteko ikinä tunkeneet lasin puolilleen nallekarkkeja ja sen jälkeen täyttäneet vedellä? Paisuivat ainakin nelinkertaiseksi! Viinikumimutanttinallejen värikäs kyborgikomppania 5 iskee jälleen! Mutta ne eivät maistuneet sen jälkeen kuin hyytelöityneeltä vedeltä, ja hajosivat inhottavasti suussa. Sainpa kuitenkin siskon syömään yhden, whee. Saa nähdä minne tämä Tee tai koe joka päivä jotain uutta -kampanja minut vielä johtaa. Radiomastoon on kiivetty piikeistä ja Hengenvaara-kylteistä huolimatta, kananmuna (ja lasi siinä sivussa) on räjäytetty mikrossa, ja itsenäisyyspäivän juhlassa luen mummoksi pukeutuneena tarinan Porsas Urheasta. Joukolle yläaste- ja lukioikäisiä siis. Onneksi on aina terveellistä lähteä oletuksesta, että olen kuitenkin kuollut kolmen kuukauden päästä, tai jotain vastaavaa.