Joo, väsyttää ihan liikaa kun on taas mennyt kehitellessä tuon Song For Russian kanssa. Kappale on jonkinlainen yritys tehdä jotain outoa neoklassista sekä neofolkkia lähemmäs kulkevaa vessapaperia. Soittelin syntikkajousia ja sekoilin kasettinauhurin kanssa josta soitin erilaisia ääniä joita olin kasetille nauhoittanut rakennustyömaalla kulkiessani. Vierailin useissa kirkoissa myös yrittääkseni saada inspiraatiota. Uusiksi suosikeiksi ovat muodostuneet Sol Invictus, Sophia, Raison d'etre, sekä ROME. Munkkikuorot ovat hienoja.


En yksinkertaisesti kuitenkaan jaksa tajuta miten ihmiset yhdistävät industrialille tyypilliset marssijutut kokoajan politiikkaan ja kansallissosialismiin. Vielä suuremmin tämä liitetään neofolkkiin. Useimmiten törmää yhtyeisiin joiden sanoitukset eivät liity mitenkään politiikkaan mutta ne silti joutuvat siihen mukaan vain siksi että muutkin tekevät niin.
Onhan yleistäminen helppo tapa käsitellä asioita suuremmassa luokassa mutta negatiivisessa mielessä se ei aiheuta kuin närkästystä. Kaikki eivät ole ryhmänsä näköisiä.