Ihmisen on helpompi nurista asioista, kuin tunnustaa,että kaikki on hyvin. Hyvänä esimerkkinä olen minä. Kun lukee edellisiä merkintöjä päiväkirjaan, niin eipä siellä paljon ole positiivista asiaa, jos siellä nyt asiaa on ollenkaan. Minulla on kyllä kaikki hyvin, mutta negatiivisista asioista saa mielestäni hauskempia juttuja aikaiseksi, kuin onnellisista asioista. Ajatelkaapa vaikka pakolaisia, jotka tulevat Suomeen ja huomaavat, että vettä tulee hanasta ja sitä voi juoda siitä ihan suoraan, eikä tarvitse pelätä mitään tauteja. Samaiset pakolaiset ovat innoissaan, kun asunto on lämmin ja siellä on sähköt. Yli kaiken he ovat onnellisia, että heillä on asunto. Itse olin ja olen osin vieläkin sitä mieltä,että Suomen kodittomille ja muille tässä maassa apua tarvitseville täytyisi saada asiat kuntoon ensin, sitten alettaisiin vasta auttamaan muualta tulevia. Suomi on tehnyt sopimuksen, jossa se on luvannut ottaa tietyn määrän kiintiöpakolaisia vastaan ja auttaa heitä uuden elämän alkuun. Osa heistä osaa ottaa avun vastaan ja osa ei, mutta samahan se on oman maankin apua tarvitsevilla. Minä sain mahdollisuuden työskennellä Afgaani yhteisössä. Sain olla alusta asti mukana, kun he tulivat Suomeen. Se oli jokalailla avartava kokemus. Opin itsekin arvostamaan elämää eri tavalla. Olin heidän tukihenkilö joka opetti kaupassa käynnit, pankki asiat,laskut,lääkärissä käynnit. Kaiken normaaliin päivittäiseen elämään kuuluvat perusasiat. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, välillä saimme kyllä tulkin apua, mutta koska tulkkaus on niin kallista, sitä piti käyttää harkiten. Meillä synkkasi oikein hyvin yhteisön kanssa, mutta osin siksi, että ymmärsin opiskella heidän kulttuuriansa, tapojaan ja uskontoa. Uskonnosta en kyllä ymmärrä mitään, enkä halua mitään uskontoa kannattaakaan, ei ole minun juttuni. No se siitä, elämässä on paljon asioita joita ei edes ymmärrä arvostavansa, ennen kuin joku potkaisee perseelle. Itselläni se oli kun olin halvaantua onnettomuuden jäljiltä, 75% mahdollisuus halvaantua, mutta onneksi selvisin. Sen jälkeen olen arvostanut kävelyä, terveyttä ja sitä, että pystyn toimimaan ja tekemään kaikkea itsenäisesti, enkä ole riippuvainen toisten avusta. Nyt jälkeenpäin kyllä on kovasti naurattanut esim. kun itse ei pystynyt persettä pyyhiin vessassa, mutta silloin se ei kyllä naurattanut. Kyllä se otti luonnon päälle. Joo se siitä syvällisyydestä ja huomenna valvoja ajattelikin kirjoittaa hauskoista ja vähemmän hauskoista ravitola-alaan liittyvistä kokemuksista. klo. on 02.35 hyvää yötä ja huomenta.