on myöhä puen päälle vaatteet, pistän takin pääl lähen ulos kävelee, pääs pyörii kaikki asiat, eläisimpä viel ne hetket parhaimmat, ne ihmiset mulle rakkaimmat, meitsi pimees kävelee, valoo antava kuu vaa taivaal säteilee, meitsi kaikkee ajattelee, ku hyvii ja huonoi muistoi päähä koko-aja satelee, ajattelen aikoi menneitä, ihmissuhteita entisiä, kaikki pöyrii päässä tekis mieli huutaa ja itkeä, vaik menneet pitäs unohtaa, mut jollekki se on vaikeaa, ja tulee mietittyy samat asiat läpi monta kertaa, vaik yritän sut unohtaa, mietin sua heti huomenna uudestaa, sä tuut syysiltasin mun mieleen, mietin mikä sun kaa meni pieleen, voisimpa viel istuu sohval sun vieree, yksi pimees meitsi sun nimee huutelee, kun kaikki tätä tarinaa susta kuuntelee, sillon meitsi mielessäni sua viä kerran suutelee,
Kerto:
oon yksin syysillassa, mustis vaatteissa, muiden katseilta kateissa, tarinat susta on mun papereissa, oon ku kahleissa, oon vankina sua kohtaa olevissa tunteissa, kumminki luulen et kaikki viel päättyy hyvin, ku sua unohtaa pyrin, vaik sun tekemäs haava sydämmes on syvin, sun takii suruu ja vihaa ympärilleni kylvin,

mietin aikoja menneitä, rakkaita ihmisiä heitä, miks vielki ajattelen mä meitä, muistelen sun kanssas vietettyjä hetkiä päättyneitä, miks vielki tuotat suruu ja vuodatan kyyneleitä, oon mä yksin, syysillassa nytkin, pimeäs sua unohtaa pyrin, vaik sun tekemäs haava sydämmes on syvin, sun takii suruu ja vihaa ympärilleni kylvin, sä et varmaa ees muista mua, ja sitä et rakastin sua, sun takii mä yritin muuttua, sun takii mä muille saatan suuttua, sua ajattelin vielki 10 vuoden kuluttua, ku seison parvekkeella katon tähtitaivasta, unelmoin mä ajasta, tätä kaikkee paljo paremmasta, täs on kyse asiasta paljo vanhemmasta, vielä joskus sun kuviis katselen, meijä yhteisii hetkii muistelen, sä teit mulle sen, et sua unohda en, sun takii meitsi katoaa, yksin tänne syysiltaan, vaik saan tukee kaverilta, niilt ihmisilt paremmilta, oot silti mieles 24/7 aamust iltaa, ku katselen tähtitaivasta, unelmoin mä susta niin kaunista,

kerto

mä kävelen, tätä väsäilen, alla tähtitaivaan ja avaruuden, ku oon kirjottamas taas susta tarinan uuden, miten sä erotat eri ihmisen paremmuuden, muistoissani sua suutelen, sun suloista ääntä kuuntelen, eri asiois näkisit mun vahvuuden, en tiä näenkö sua enää koskaa, ku oot vissii menny mun numeron poistaa, mitähä siit tulis jos meitsi sulle soittaa, voisinko sun rakkauden itellni voittaa, siit vois uus aika koittaa, kumminki meitsi sua viel kunnioittaa, sulle tätä vielä teen alla syysillan taivaan ja vesi sateen, sängys päivät pitkät makaan sua ajatellen, meijä yhteisii hetkii muistellen, mut harva asia jää, ku miettii mikä täs maailmas on pysyvää, kertoo susta kaike riimit nää, ei kumminkaa auta muu ku nostaa pystyy pää, joskus tulee mietittyy tulevaa, mut ei sielkää mitää hyvää kuitenkaa, elän ja kävelen eteenpäi muute vaa, jos mul olis tulevaisuus sun kaa, kävelisin sun kaa käsikädes pitkin tätä syysiltaa,

kerto

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu