hidas ja tosi kaunis kyl tää jätkä osaa tehdä biisei

loistava

Saipa juoksemaan minut olohuoneesta äkkiä koneelle tämä biisi. Loistava biisi, tunnelmineen kaikkineen. Ensimmäisen Waurion kuultuani mietin vielä, että ompa kummallinen ääni laulajalla, mut nyt kyllä kolahti ja kovasti. Mahtavaa!

Todella mukava, rauhallinen kappale. sävellys on hyvä ja kertosäe on uskomattoman hyvä! Laulajalla on todella hyvä ja persoonallinen ääni, jota kuuntelee mieluusti. Kappalekin on sopivan pitkä. Hieno kappale.

Leppoisa alku ja soitannollisesti ihan mukava biisi. Laulajan äänestä pidin, vaikkakin se vähän vaisu paikoittain oli. Paikoittain hyviä laulumelodioita, joita itse pidän laulumusiikassa kaikkein tärkeimpänä. Sanat aika perushuttua ja kertosäkeen riimit aika kakkaa, mutta kokonaisuutena ihan hyvä biisi.

Kommenttirinki. Oivan omaperäinen kipale. Melodian ja soinnutuksen puolesta ei sellainen ihan perustylsä mollimeininki, melodiassa sopivasti pieni erikoinen sävy (olis mun makuun sopinut vähän esim. kierompikin sävellajista hyppääminen). Toteutus aika mainio myös, tuhtia synkkyyttä. Kitaramelodiat istuu, mutta niin kuin joku tuossa taisikin todeta, olisi ehkä voinut vääntää säröä pienemmälle. Ehkä olisi voinut oikeastaan vetää melodisemmat interludet akustisilla - loisi kontrastia. Loppu vähän jyrkkä.

Tämähän oli ihan kiva. Aluksi ajattelin että mitä helv... mutta kun kuuntelin pidemmälle alkoi mennä kaaliin tämän biisin idea. Mukavan valssahtava mutta silti tuollainen rock balladi. Toimii.

nää balladi hommat ei oo kyllä mua varten... noo ei tää houno oo mut ei tää oikein iskekkään

No ihan mukava balladihan tämä oli. Laulajan äänestä tuli hieman hector mieleen. Ihan hyvä biisi ja mukavia kitarajuttuja sinne tänne ripoteltu. Ei ollu liian pitkä niinkun yleensä tämmöset balladit on.

Todellakin illan viimeinen kappale – mieleen tuli joku Pistohiekan tanssilava, sellaista vähän karuhkoa "lande suviyössä"-romantiikkaa.

Liekö se tuo kertosäkeen laahaava kitara, vai nuo sointukulut, joista kumpuaa sellainen onnistuneen perusmelankolinen säväys että oksat pois. Minut valtasi sellainen ristiriitainen tunne, että ihan kuin olisi samanaikaisesti sekä huvittunut että haikea. Tässä nimittäin kuulostaisi olevan vähän parodisiakin aineksia.

Äänimaailmasta ei nuristavaa, mikään ei pistänyt korvaan liikaa tai liian vähän. Biisi soljui nätisti eteenpäin – kerrankin 3/4 tahtilajissa!