Pöytätaltiointi Liverpoolin keikalta muutaman vuoden takaa. Muut biisit ei paljon paikallisia kiinnostanut, tämä vähäsen sentään.

eka versio reenikämppänauhoite vuodelta 2004. Bassossa kitaristi BOSS BR-8 bassosimulaatiolla, mahtavaa bassotyöskentelyä!

Sitten on jo viissatanen celeron ja paljon paskoja laulumikkejä behringerin mikserin läpi. Muistaakseni cubase sx 1 on ohjelma ja mun makkarissa nauhoiteltiin, ei meinannut mahtua liikkumaan. Kitarasoolossa musta edelleen aivan karsea pedaali, sellanen hopeinen avaruusaluksen näkönen octa-fuzz josta puuttui (puuttuu?) pohjalevy, joka aiheutti kaikkea lisähäröä soundiin.

Sitten onkin jo studiossa tehty. Vähän bassonen ja boring tuplauksilla, rumpujen stereokuvakin on vähän hassu, 70- luvun sävellys 60-luvun miksauksella. Tuhnukin tämä, mutta silti ehkä lempparini kaikista versioista. Uus on ehkä kompuroitu ja kirkas, mut tää on silti rootsiudessaan jopa toimivampi.

Alkuvuotta 2005, edelleen siis Jon, Petrus ja Janos, tosin tässä ilmeisesti Jon myös bassossa, aika cool bassoduunia mun mielestä.

eka kokoonpano tokalla keikallaan 18.8.2005 eli jon, janos ja petrus. kokoonpanon lisäksi paikka on mennyttä, downtown r.i.p. (tosin kuka on aika kiva, ehkä jopa kivampi)

häröilyä työn lomassa, syksy 2005

ekan rumpalin, petruksen, ainoa kappale joka on päätynyt nauhalle, tämä joltakin castle-keikalta keväältä 2006.

Harold roadin demosessioitten juuri sinne kadonnut helmi, musta tosi kiva biisi, en tiedä miksi ei koskaan äänitetty kunnolla.

yks bändin omista lemppareista, eka versio missä middle-8 stemma. tammikuu 2008.

Ainoa kerta kun on meinattu päästä televisioon, sitä saatiin sentään tämä suoraan-pöydästä nauhoite. tätä ihan ok biisiäkään ei ole sen koommin soiteltu, kivat franz ferdinand vaikutteet kuitenkin soolossa, vaikka niiden "it wont be long" coveria ei ikinä anteeksi annetakaan.

eka kerta kun tämä kuultiin, vähän limitterin soundcheckiä samalla, puolet laulusta katoaa vähän väliä. kunnon henkilökuntaa on vaikea löytää nykyään et cetera et cetera

yhteen lefaan haluttiin tää biisi, mut piti olla duo naisen kanssa. Me tehään tunnetusti mitä vaan, jos ei oo ennen tehty vastaavaa, joten tehtiin tämmönen. Aika kiva, varsinkin Jon-britti Miona-jenkki kontrasti on kutkuttavan huvittavaa kuunneltavaa.

marko lähetti midin josta sitten piti vääntää fever- biisiksi sopiva demo, jotta saadaan biisi purkkiin. amrkon palaute + tämä demo + mitä me ollaan = jyväskylä-kappale.

hiljalleen alkoi muotoutua tämä(kin) krapulasta kertova kappale. Soolo on aika paratiisia vielä tässä vaiheessa, en tiedä onko lopullinen kaikesa hulluudessaan sitten parempi vai huonompi.

eka kerta kun kuultiin studiossa tämä, tuntu hyvältä, mutta nauhotus oli ihan helvettiä, jon aatteli balladia ja minä twistiä. huh huh.