SELVIYTYJÄ

Aamu vai ilta, sitä taas mä pohdin.
Onko tää sama päivä johon juuri nukahdin.
Pääni on turta ja kehoni huutaa
lääkettä vain omaan sairauteensa.
Niin se vain on, se tätä peliä hallitsee.

On saatava paljon ei riitä vähän.
Miten olenkaan tullut tilanteeseen tähän.
Otanko avun vai jaksanko tuskan,
kestääkö pääni tän mielen mustan.
Kukaan muu tätä hetkeä elä ei.

Mitä mä teen...

Tää on se hetki jonka elämä antaa.
Nyt testataan päätä ja selkärankaa.
Kestänkö hetken vai annanko palaa.
Senhän jo tiedän, mä en tarvi lupaa.

Minähän tässä olen selviytymässä.
Peli pelattu on, oli kädessä ässä.
Kortit on saatu, minähän niillä pelaan.
Yksin mentävä on, ei mua auta kukaan.

Onkse nyt niin väärin, jos jatkan vielä huomiseen...

Pahoinvointi on viholliseni.
Yksi päivä jälleen hukkaan meni.
Jäänkö mä nyt sitä murehtimaan
vai päästänkö itseni antautumaan
helpottavan olon kaaokseen.

Mitä mä teen...

Tää on se hetki jonka elämä antaa...

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu