KARMA

Kaupungilla kuulen hänet korkokenkineen
kulkemassa jossain, mä lähemmäksi meen.
Ostarin katujen vilskeessä helma vilahtaa.
Näkisimpä taas hänet, ei ole kauniimpaa.

Väkijoukon keskeltä nuo kasvot ilmestyy.
Paikalleni jäädyn, mun katse jähmettyy.
Luoksensa kun kuljen mä varmoin askelin,
hän katsoo mua kylmemmin kuin koskaan aiemmin.

Mikä sua vaivaa... Enkö sua saakkaan...
Hei kultasein mikä nyt... Etkö haluakkaan...

Sun kuoresi on kai murtumaton.
Tein sen sinua varten, mä tahtoosi taivuin syvään.
Luovuin vuoksesi maailmastani.
Tein sen sinua varten, mä luulin et sieluusi nään.

Kuukausi aiemmin kun kanssaan juttelin,
salaa perheeltäni omaa elämää suunnittelin.
Kuuli väärät korvat kun sanoin: "Rakastan".
Siitä alkoi huutomyrsky vaimon katkeran.

Mikä sua vaivaa... Kuka sua kaipaa...
Hei kultasein mikä nyt... Etkö haluakkaan...

Sun kuoresi on kai murtumaton.
Tein kaiken sinua varten, mä tahtoosi taivuin syvään.
Luovuin vuoksesi mun haaveistani.
Sen kaiken sinua varten mä tein ja luulin et jäät.

Sun kuoresi on kai murtumaton.
Tein sen sinua varten, mä tahtoosi taivuin syvään.
Luovuin vuoksesi maailmastani.
Tein sen sinua varten, mä luulin et sieluusi nään.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu