Onko tämä nyt kokonaisuus vai entiteetti? Vai abstraktio? Mielestäni entiteetti, sillä abstraktio on nimenomaan entiteetti, jos niin halutaan sanoa.

Hempeää, niin hempeää. Kunnes alkaa jyske. Hiljainen kohta jätti minut... hiljaiseksi. Ajattelin, tässäkö tämä? En pidä hopista, enkä pidä siitä tässäkään. Vaikka kuinka istuikin siihen. Nopeutettu ääni oli hauska. Pitkästyttävä ja aivan liian pitkä. Monia osia, jälleen kerran ja onneksi! Taas puhelin, sinulla on jokin puhelin-fetissi :) Nintendon Mario jälleen mukana. Hauskasti kaiutettu ääni tuossa kun oli jäljellä 5 min. Huono äänenlaatu. Vai johtuuko tämä laitteestani? Taas hiljasia ja kovia kohtia. Omaperäinen ja jää taatusti mieleen.

Tietynlainen johdonmukaisuus - mitä edellisissä biiseissä on ollut - tästä puuttuu. Se on iso puute, kun nämä yli kymmenminuuttiset musiikkijärkäleet ainakin minun mielipiteen perusteella nojaavat nimenomaan mahtavaan kokonaisuuteen. tässä ei ole mahtavaa kokonaisuutta, joten tämä on suorastaan sietämätöntä kuunneltavaa.

En ole hirveästi tutustunut tämän genren musiikkiin, mutta ihan hyvän kuullosta :)

Ryynilaari laari llaa on taas käyty ja sit posmoderni alko tuntuu ihan eilisen hommilta niimpä hylkäsin kaiiki pienet sterssit e strösselit punaiset mömmöt,kyydit ja unohdin mitä olin tekees mut onneks rec valo palo, paitsi et, se o punainen ja mä en voi syödä sitä äääh epistä.

Ei oikein sytyttänyt.. Liian sekavaa. Soundit aika monot.

Melkoista kikkelihumppaa. 80's halpiskiipparisoundit. Tämän henkistä munaravia oli muistaakseni joskus aikanaan tarjolla Outrun-tietsikkapelissä, paitsi ilman noita jäppihöpötyksiä. Gimmavokaalit ois voinu vetää tyrmäkämmin, nyt jäi huokailuasteelle. Kokonaisuutena sekava pakkaus.

Ärsyttää kun experimental-laatikkoon tungetaan kaikki epämääräinen äänisaaste joka ei kuulosta oikealta musiikilta alkuunkaan.
Tässä oli todella paljon hyviä ideoita. Jopa sen verran paljon että tästä olisi jalostamalla saanut osapuilleen 35 normaalia biisiä. Nyt, kun kaikki nuo ideat oli tungettu yhteen valtavan isoon ja painavaan kokonaisuuteen, tuli sellainen tunne että tekijältä puuttui sekä pitkäjänteisyys että taito. Toisin sanottuna tästä tuli ADHD-fiilis eikä sellainen ole koskaan kivaa. Yksitoista minuuttia tätä ajaa tupakoimattomankin kauppaan hankkimaan nikotiinia mahdollisimman tiiviissä muodossa.

Turhan haastava ja intensiivinen veto omaan makuuni. Tästä on vaikea saada otetta, rujous tuntuu liian rankalta. Ideat ovat vähintäänkin persoonallisia, mutta punaista lankaa ei oikein löydä.

Bändin nimi hyvä, pianot hyvät alussa,sen jälkeen.. ei mulle ei todellakaan. aivan liian levotonta.