Kappaleen sanat
MIA
Mia tänään itkee, hän suree sydäntään.
Ei tunteet kaikki pois mee, rakastaa ystävää.
Hän toivoi löytävänsä, rakkautta pysyvää,
vaan kaiken loskan jälkeen, pettymys vain näännyttää.
Oli merkit hälle selvät, hän antoi palaa vaan.
Hän leijui unelmissa, oli hetken onnellinen.
Hän rakkautensa antoi, antoi sydämen,
vaikka vastarakkautta tuntenutkaan ei.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
Sydän täyttyi tuskasta, turhasta unelmasta.
Petettyä oloa, yksin miettien.
Ei ollut ketään muuta, ei kelle kertoa,
tunteista, tuskasta, epätoivosta.
Vaan eräs aamu jolloin, oli kaikki kunnossa,
Mia sen päätti, ei voinut elää niin.
Hän teki lopun siitä, hyvästeli maailman,
Ja vielä kerran toivoi kaiken muuttuvan.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
Vaan myöhässä oli teko tytön tuon,
oli poika löytänyt viestin luo.
Tuo poika etsimällä löytänyt ei,
salaisuutensa mukanaan vei.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
San, säv & sov.: Neve Lake
Mia tänään itkee, hän suree sydäntään.
Ei tunteet kaikki pois mee, rakastaa ystävää.
Hän toivoi löytävänsä, rakkautta pysyvää,
vaan kaiken loskan jälkeen, pettymys vain näännyttää.
Oli merkit hälle selvät, hän antoi palaa vaan.
Hän leijui unelmissa, oli hetken onnellinen.
Hän rakkautensa antoi, antoi sydämen,
vaikka vastarakkautta tuntenutkaan ei.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
Sydän täyttyi tuskasta, turhasta unelmasta.
Petettyä oloa, yksin miettien.
Ei ollut ketään muuta, ei kelle kertoa,
tunteista, tuskasta, epätoivosta.
Vaan eräs aamu jolloin, oli kaikki kunnossa,
Mia sen päätti, ei voinut elää niin.
Hän teki lopun siitä, hyvästeli maailman,
Ja vielä kerran toivoi kaiken muuttuvan.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
Vaan myöhässä oli teko tytön tuon,
oli poika löytänyt viestin luo.
Tuo poika etsimällä löytänyt ei,
salaisuutensa mukanaan vei.
Oli vuoroin hänen kylmä, ja vuoroin kuuma niin,
hän unelmiinsa uskoi, mahdottomiin.
Ja kaiken sen jälkeen, ei anteeks antaa voi,
sydän särkyneenä maailmalle kapinoi.
San, säv & sov.: Neve Lake
Kommentit
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
Ei kommentteja.
