Syksy tulee taas,
talven paino kannoillaan
Kaksi miestä takeissaan
koittaa kylmää paeta

Tänään onni jaetaan
risut, ruusut annetaan
Vaakakupit täytetään
arvomme taas punnitaan

Syksy tulee taas,
talven paino kannoillaan
Selkä vasten lämpöä
huurtaa henki pakkasta

Linnut laulaa oksilla
viimeisiä laulujaan
Luonnon virret kaikuvat
onttoina ja raskaina

Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon

Nyt olen tässä edessäin,
maassa makaan kylmissäin
Toivon pilke silmissäin
armoa anellessain

Miksen osaa nauttia
siitä mitä annetaan
Ilman hengenkapinaa
en tunne lainkaan iloa

Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon

Taas puut kaatuu niskaan,
hongat murskaa
Allensa tän kohmeloisen
pienen sielun, hentomielen
Tietää hän sen
taakan painon

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu