Pimeässä huoneessa pienessä kuumeessa, yksin. Hengitys kuuluu jylisevänä ja raskaana korvissa. Tämän tunnelman kappale antaa heti alussa. Hitaasti kasvava kokonaisuus. Ahdistus tuntuu kasvavan miltei ylivoimaiseksi, hengitys muuttuu raskaammaksi kokoajan, äänet päässä ovat liian kovia. Lopulta helpottaa, uni vie ajatukset. Vielä kitaran toistava ulina ja pulisevat hälyäänet viestivät hereillä olon ahdistuksesta, mutta se alkaa olla liian raskasta kantaa. Tämä on sitä äänten kudoksia parhaimmillaan. Ehkä hieman pidempää, tunnelmallisempaa loppua olisin kaivannut. Muuten mainio.