The Dream Called Life

7:22

Raskaan tunnelmallinen proge metalli -biisi.

ANTAKAA PALAUTETTA!!!

9.33   3079 kuuntelua

Kommentit

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

clickboing 09.05.2006
Biisi on liian pitkä. Vokaalityöskentely on varmaankin terapeuttista tekijälleen. Itse en voi mitenkään kuvitella vajoavani itsesäälissä (jota myös eksistentiaaliseksi ahdistukseksi kutsutaan) niin alas, että kaipaisin tällaista säestystä.
0   +1 +2
 
9
A.S.H 09.05.2006
Biisi on kuin nälkävuosi kuten progeshlaagrin tuleekin.Meikäläisen cortex on jo sen verran silee et ei enää kahden mintsan jälkeen muista mitä mikä bändi ai arvostella piti...no ihan jos ulkomuistista latelette ni jo siitä kiitettävä vaikka en ikimaailmassa kuuntele mitään tälläistä...sitte 80-luvun alun.pyh.
0   +1 +2
 
dtoj 09.05.2006
Akustiset soi hienosti alussa. Tulee aika puun takaa tuo piisi :) varmaan tarkoituskin.
0   +1 +2
 
Meddi 09.05.2006
en kyllä löytänyt tästä paljon progeen liittyvää sen klassisessa merkityksessä. synat ja akustinen kitara plus örinät ja tuplabasarimeno, ei ihan mennyt yhteen mielestäni
0   +1 +2
 
8
vasara1 09.05.2006
alku intro oli sinänsä hyvä ja melodinen., ehkä liian pitkä,nopeammin asiaan. Laulu lähti kuin tykin suusta, hieman yllättäen.ainaki heräs,että mitä perkelettä. vaikka olikin pitkä piisi, tämän jaksoin silti kuunnella loppuun.
0   +1 +2
 
10
makes69 05.05.2006
Mahtipontista ja jyräävää.
0   +1 +2
 
darcasis 01.05.2006
Opetti tästä tulee kyllä jossain määrin mieleen. Vokaalit on tosin erilaiset,.
0   +1 +2
 
Alusta tulee elävästi mieleen ratiolla 50 Opeth - 25 Throes of Dawn - 25 Blackfield. Tunnelmallinen atmosfääri virittää ja jännittää kuulijaansa melko tehokkaasti ja pohjustaa immersiota.

Varsinaisen kappaleen alkaessa äänimaailmaan pettyy. Se on aavistuksen ohut ja siinä on sen verran reilusti keskitaajuuksia että päätä rupeaa särkemään (tai sitten olen tänä kauniina päivänä vain viettänyt liian vähän aikaa ulkona). Progressiivisuuden ei aina tarvitse pitää sisällään ns. audiobulimiaa mutta tässä heti kuulijalle lyötiin ylitsevuotava sekasorto naamalle. On eri asia räjäyttää kappalee alkamaan kuin rysäyttää se niskaan. Kutsuisin alkua siis hyvin ärsyttäväksi niin musiikilliselta kuin soundilliselta toteutukseltaan.

Vokaaleista sen verran että extremevokaalit tarvitsevat lisää ponnekkuutta, nyt niistä puuttuu "se jokin" mutta kyllä se ääni asiansa ajaa hyvin.

Opeth-vaikutteet ovat erittäin selkeästi esillä kitarariffien käytössä ja niistä löytyy niin tympäiseviä kuin oivallisiakin kohtia. Mitään suoranaisen stimuloivaa en niistä osaa mainita mutta niiden kanssa nyt tylsyyteenkään kuollut.

Kohta 5:32 vei kyllä makua kappaleesta, mitään en vihaa progemetallissa enemmän kuin irrelevantteja taidonnäytekikkelinjatkeita eli tulihan se Symphony X:kin sieltä esiin. Jos haluatte tehdä jotain aidosti vakuuttavaa suosittelisin jotain uutta kuin sitä kahdenkymmenenseitsemän toinen toistaan ärsyttävämmän äkkiväärän peräkkäiskäyttöä (tätä ovat Fates Warning ja Dream Theater tehneet viimeiset parikymmentä vuotta ja idea alkaa olla, sanoisinko, melkoisen kulunut), esimerkkinä sanottakoon vaikka Spock's Beardin Gibberish, Pain of Salvationin Deus Nova, Toolin The Grudge ja Devin Townsendin Earth Day. Yhdessäkään ei ole enempää äänikanavarevitystä kuin tarve vaatii vaan kulloisten elementtien äärimmäisen tehokasta käyttöä.

Tämä on niin progemetallia että huh huh. Eikä se ole kohteliaisuus. Edustamanne genren helmansynti vaivaa tätäkin bändiä: Ei tunneta sanaa "elementtien hillitty käyttö". Jos tämä halutaan löydä yli, se(kin) pitää toteuttaa ajatellen kappaleen parasta. Tällainen sävellystyö on sen verran vaativaa että lähinnä Devin Townsendin ja Daniel Gildenlöwin kaltaiset nerot pystyvät siihen. Kuunnelkaa Devin Townsendin Infinity ja miettikää että kuinka ylitsepursuavaa äänimaailmaa uskallatte käyttää jos hän oli perfektionismipuuskissaan tulla hulluksi levyä säveltäessään ja nauhoitellessaan.

Kappaleenne on toki oivallinen ja tekniset taitonne, niin kuin yleensä progebändeillä, ovat todella kovaa tasoa. Kuitenkin itse karsisin tätäkin kappaletta reilusti, yrittäen tehdä siitä elegantin. Sitä ne muusikot oikeasti arvostaa itsetarkoituksellisen "älyllisyyden" sijasta. Oikeasti älykäs musiikki on sitä kun joku keksii ihan tavalliselle tahtilajille jotain upeaa ja hienoa eikä peitä innovaation puutetta ja kyvyttömyyttä pakkomielteisteknisen ääniripulin alle.

Nyt tuli toisaalta kritisoitua bändiänne ehkä enemmän kuin tarvekaan. Teillä on varmasti hyvä tulevaisuus edessänne kun vain treenaatte lujasti ja alatte hakemaan intensiivisemmin omaa tyyliänne.
0   +1 +2
 
10
Vibiz 29.04.2006
snadisti kovat melodiat vaihteeks... helmee...
0   +1 +2
 
9
K-E 28.04.2006
Akustiset kitaratunnelmoinnit ovat komeaa kuultavaa. Vokaaleissa piisaa raivoa. En minä tähän oikein osaa syvemmin pureutua, mutta kokonaisuus toimii helvetin hienosti.
0   +1 +2
 

Sivut: 1 2

Viimeisimmät kuuntelijat