Jea, pirullisen toimivaa taas, hienot ja yksityiskohtaiset soundit ja äänimaailmat, tunnelmat ovat vahvoja ja kuuntelijan omassa päässä, niitä ei tyrkytetä kliseisillä tavoilla esille.

Kehittyy ja muuttuu miellyttävästi, kuvioissa pysyy mukana vaikka dramaattisiakin muutoksia on. Loppuu kesken. Jos tuon lopun äkillisyydessä on jokin idea (niin kuin varmasti on) artisteilla ollut, se ei välity kuuntelijalle mielestäni tarpeeksi selvästi, vaan jättää vaan 'bleh'-tunteen. (eli ei edes varsinaista voimakasta tunnetta joka voisi olla taas toivottavaa)

Bonushuomautuksena mässynläiskytysäänet olivat mahtavia. :D

Aika hämyisää soundia. Ei paha ollenkaan, shpongle tulee skidisti mieleen - vaikka tämä onkin todella kaukana samaan aikaan siitä.

Rakenteellisesti en kuitenkaan saanut kunnolla kiinni tästä, tuntuu kuin biisi loppuisi ennen kuin alkaakaan. Alussa psykedeelisesti hitaasti kasvava omituisuus olisi voinut mielestäni vahvistaa itseään pysyen kuitenkin siinä teemassa. En tiedä, olenko minä vain hullu tai typerä - kun pääse tuohon sisään.

Pituutta siis soisi lisää, vähintäänkin tuplaten. Rakenteellisesti hieman kongreettisempi ja soljuvampi ratkaisu toimisi, siis minulle - paremmin.

Soundi politiikassa ei luonnollisesti koskaan sinun kohdallasi ollut valittamista, jos pitäisi etsiä oikeasti persoonallisen kuuloista tuotanto-jälkeä, niin sinun olisi yhtä tunnistettavaa kuin Gilmoren kitarointi konsanaan. Hienoja soundeja on ripolteltu sinne tänne varsin varovaisen oloisesti.

Perkele, jäävään itseni arvosanan annosta. En osaa kuin korkeintaan kommentoida tätä ilman mitään "asteikkoa"

Ambienssi puoli on kyl mainioo sitähän tää on. Mainio tuotos vieläku tietäis mitä sun pääs o liikkunu ja mitä täs tapahtuu... mun mielikuvitus on liian luolaihmisen tasolla... vai onko tää just sitä. :D ... mukavaa et joku jaksaa tehä taidettakin. <3

Pidin alussa hitaasti kasvavasta rummuista ja kitarasta sekä näiden päälle tulevasta vibrafonin melodiasta. Loppupuoliskon koneinen äänimaailma ei avautunut yhtä hyvin, mutta mielenkiintoinen teos silti. Alku antoi odottaa muuta, mutta ehkä se juuri olikin tämän tarkoitus.

pidin tän veisun monipuolisesta menosta, rakenteellisesti kun pohdiskelin tätä siis.
lisäks tunnelmallisesti, tää pieni riipivyys oli aika jees...
ja kolmas... en tiiä olisko tää olllu yhtään pitempänä yhtään parempi. se et tää lähtee liikkeelle vaan loppuakseen välittömästi, siitä pidin myös.

Olipas erikoinen biisi.. :) Kivoja noi alun rumpu joikailu saundit. Vielä ei oiken auennu mulle tää..mut eiköhän se tästä jos biisejä tulee lisempää.. :)

Loistavaa materiaalia jälleen, kuten osasin odottaa. Biisin alun lofi-henkinen soundimaailma kolahtelee melkoisesti. Hieman alkoi tuossa alussa 00:45 paikkeilla alkavan kompin volumetaso häiritä, mutta muiden instrumenttien mukaantulon myötä sekin tasaantui juuri sopivaksi. Jätti alkaessaan hieman irrallisen vaikutelman. Tässä on paikoitellen vahvasti jotain Ulver henkistä tunnelmointia. Tuossa 02:38 alkava "maiskuttelu" soundi toimii hienosti luoden polyrytmiikkaa tuota taustaa vasten. Mielelläni kuuntelisin tätä enemmänkin.

Huikea suoritus... aivan upea mutta kokonaisuuden rikkoi äkillinen loppu... ei missään tapauksessa näin väkivaltaisen nopeaa lopettamista... Aivan... liian väkivaltaisesti vedetty upea suoritus kesken... voi olla tarkoituksen mukaista tekijältä mutta mikäli olisin vähänkin tuotantokoneistossa mukana, tuotos pitäisi jatkaa sellaiset pariminuuttia... Mitä lisää...? sitä ei voi kuin vahvan ja upean tuotoksen tekijä vain itse rakentaa...

Melodiat ja saundipuoli... herkullista kamaa. Reverbin käyttö juuri toimivasti toteutettu. Paranee vaan loppua kohti, paitsi että nuo maiskutukset pilaavat tunnelman. Maiskutukset pois ja tuplasti pituutta lisää ja hitaammin häipyvä loppu niin lähestyttäisiin kympin biisiä, mutta kun käy niin kovasti ärsyttämään tuo äkillinen loppu ja maiskutus niin kasiin jää, tai jotain kasi plus. Paras kohta on se kun alkaa jumpse ja napsutus vähän ennen mässytystä.

Alussa en saa selvää, mitä puhettakin siinä on. Siinä vaiheessa tuntuu vielä turvalliselta tämä. Viimeistään vibrafonikohta aiheuttaa mulle mielikuvan että biisi on kuin uhmakkaasti pilveytyvässä kesäyössä kuljettu kävelymatka.. Arvoituksellinen, ovela melodia. Mietteliäs. Tyylikäs. Kuin musta kissa. Ilmavat, siniset ukkospilvet kerääntyy. Metalliset portaat ylös tai alas; tuska. Jokin ahdistaa, voimistuvasti. Henkinen ja fyysinen vointi epävakaa. Perillä odottaa jotain yllättävää, kauheaa. Tai jotain tapahtuu. Odottaisi, että se jatkuisi, mutta kerronnallisesti on jännempää, että lopetus on "avoin". Elokuvan seuraava kohtaus..?? Kiinnostaisi kuulla. :)