OMFG!

Tässä on samalla tavalla upean rauhallinen ja jotenkin käsin kosketeltava visuaalinen tuntu. Minulle tulee mieleen hitaasti leijailevat lumihiutaleet ja talviyö, hopeiset hanget ja jonkinlainen kaipaus. Jotain kadotettua on ehkä mahdollista saada vielä takaisin.

Divinity on nyt jo jonkin aikaa soinut usein taustalla kun on täytynyt koneella istuessa keskittyä johonkin tai lukea jotain. Todella rentouttavaa ja kaunista musiikkia. Tällaisessa musiikkissa on vielä se hyvä puoli, ettei näihin biiseihin voi kyllästyä samalla tavalla kuin esim. johonkin rock-kapplaleisiin, jotka alkavat useiden kuuntelukertojan jälkeen lopulta puuduttaa. Divinity on siis ollu ahkerassa kuuntelussa ja tulee varmasti olemaan myös jatkossakin (tätä voisin pitää yleiskommenttina koskien koko tuotantoa).

Jos Blade Runner elokuvasta tehtäisiin osa II, niin voisin kuvitella tämän kappaleen soivan ensimmäisten kuvien aikana, jossa kuvataan massiivisia kaupunkeja ja liikennettä. Kamera-ajo kulkisi läpi taivaiden ja kaupungin lopulta "laskeutuen" elokuvan ensimmäiseen otokseen, josta varsinainen tarina alkaa... jossa Rachel makaa syväjäädytetyssä arkussa turvassa vanhenemiselta. Deckard tällä kertaa itsekin lainsuojattomana lähtee etsimään Rachelille parannuskeinoa :). Vetää vertoja itse Vangelikselle! -R

Rullatuolilla taivaaseen, josta saanen lainata Jahveyta.

Joo tää on tällanen pieni trippi pilvien taakse. Ihan uskomattoman tunnelmallista. Saan oikeen kylmiä väreitä kuunnellessani näitä biisejäs :)

Tuulee taas mikserissä tuulee ja minä olen höyhen sun biisies vietävänä:)

kyllä tällainen pistää isommankin miehen herkäksi.