Jos hetken levähtää, astuu maailmaan,
johon toiset kulkea ei tahdokaan.
Ei voi sulkea silmiään. Iltaan asti pimeää.
Etsii uupunutta itse hän.

Vaeltaa iäti lähtemättä sijoiltaan.
Kulkee aina jotain etsien.
Ei tahdo löytää hämärästä tuttavaa.
Uskoo, pimeys nimi on näiden kasvojen.

KERTOSÄE
Liian kaukana, lähellä hakijaa,
yön tuuli tuudittaa.
Piilossa vaik' ei tahdo luovuttaa.
Vielä joskus aamu sarastaa.
Silloin silmät ummistaa kaksi matkaaja.

Kerran löytää etsimänsä piilostaan.
Vieraimmat silmät häntä tuijottaa.
Huomaa viimein osuneensa oikeaan.
Tietää, pimeys nimi on näiden kasvojen.

Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään

Kirjaudu