Lisää arkiston löytöjä! Ballaadi, joka tekee lopun kaikista ballaadeista.

Venäjä-aiheisia laulelmia - tässä vielä yksi! Vuodelta 2009, muistaakseni. Pel pel pelmeeni. Kirjoitetaan myös yhdellä eellä. Se on sellainen syötävä, asia.

Ohoh, löysin kätköjen uumenista Päijänne-laulun vuodelta 2009! Enempää ei oikeastaan tarvitse kertoa, koska laulussa mennään heti suoraan asiaan.

Teinpä tästäkin nyt, tämän vuoden viimeisenä päivänä, uuden version. Hempeämpi linjaus jatkuu, selvästi, mutta kysymys on edelleen sama: syöksyykö joulukuussa 2012 maahan tuttu kuu tai jotain muuta vastaavaa? Ei! Kas, sisäpiiriläisenä, olen saanut tiedon. Jaan sen kanssanne. Kuunnelkaa.

Ohoh, onpas jo aikaa vierähtänyt! Ehdin jo haudata Päijänteen, mutta vieläpä se porskuttaa - näköjään. Tein tämän kappaleen toista projektia varten, mutta siitä tuli liikaa päijännemäinen, joten olkoon niin - NYT SE ON TÄSSÄ! Hempeä ja herskyvä rakkaustarina kiireisistä ihmisistä ja niistä, joilla ei ole kiire. Valitse!

Van-taajama vai Vantaa-jama? Kas siinä vasta kysymys! Mutta - lie kysymys - ei ratkeamaan pääse, sillä puhe kääntyy varsin pian persikoihin. Pershikat. On se vaan niin hauska sana.

Juri Irsenovits Kim eli Kim-Jong-il, tuo Pohjois-Korean rakastettu johtaja, josta löytyikin oiva laulun aihe. Laulussa esitetyt väitteet mukailevat virallista versiota Kimin elämästä. Väitteisiin kuuluu mm: Kimin syntyessä taivaalle ilmestyi kaksoissateenkaari, Kim pitää Rambosta, Kim on tehnyt kuusi oopperaa... ja loput tarinasta kuuletkin laulusta! Hii-o-hep!

Lapin kulta siirtyi Lahteen, siitäpä oheinen laulu. Vesi, oleellisin elementti, on vaihtunut ja sepäs se vasta köyhdyttääkin. Tällaista tällä kertaa!

Vakava aihe käsillä - valaiden rantautuminen Tasmanian saarelle. Laulu tosin käsittelee ihmisen yksilöllistä mitättömyyttä, kun ongelmien suuruus, myös konkreettisesti, vaatii ryhmätyöhenkeä. Demokratiaakin, hieman. Save the W(h)ales, hip hei!

(kansikuvassa, näköjään, joku vandaali pahoinpitelee valasta. Kauheaa. Mortal Kombattia, pelannut, poika liikaa.)

Pulla, jos jokin, yhdistää maailman. Sitä ensin pitää vitsinä - mutta totta se on. Tarjotkaa jollekin pullaa, ja tulette huomaamaan pullan tehon.

Nii-n. Mönjästä mönjään.

Nämä on niitä lauluja, joista ei oikein osaa sanoa mitään kuvaavaa. Mistä ihmeestä tämä laulu nyt muka kertoo... mmh!

Bo-bowling, bo-bowling. Ei siinä voi muuta sanoa.

Kappas, tuo nimi kertoo melko oleellisen. On olemassa hitaita lauluja, ja sitten on olemassa tosi hitaita lauluja. Sitten tietysti voi vain mennä suoraan nukkumaan leirinuotion ääreltä - mmh, niin.

Tokuyama Hidenorin hittibiisi "Still time" Saiyuki-animesarjasta saa nyt aivan uuden merkityksen. Siitä tulee kiero osa Päijännettä. "A-ni-me, mä tulen sun luokse!" Nyt kaikki mukaan!

Koe eläinpuisto! Koe-eläinpuisto?

Mukaelma London underground-laulusta, joka itsessäänkin on mukaelma. Mukaelman mukaelma, varsin mukava siis. Kertoo: lakosta, kuten kakkos-mukaelmakin. Sha-lalaa, vaan.

Intiaanit tulee.
(melko mahtipontista tällä kertaa.)

Päijänne coveeraa jälleen! -- selitys, kuka ja mikä, löytyy kyllä kappaleen alkupuolilta.

Uusintaversio tästäkin klassikosta. Tiedättehän nuo mustateepaitaiset roudarit, jotka saavat lausua mikkin vain pari numeroa, ränkäyttää kitaraa ja sitten pitää antaa tilaa "pääesiintyjälle"? Tämä laulu kertoo roudarin mielenmaisemista. Tämä on teille, roudarit. "Pimeässä viisi minuuttia - tämä on minun ammattia." - kas näin.

Aina kun näen turisteja, niin mietin että mitä ihmettä heille oikein luvattiin matkailuesitteissä! Että mitäs täällä nyt on niiin erikoista! Turisti tulee, turisti käy jossain bussikierroksella ja sitten turisti ostaa tietenkin: poroavaimenperän. Mutta eikö olisikin kaikkien kannalta helpointa, jos näitä avaimenperiä saisi postimyynnillä? Ei tarvitsisi matkustaa minnekään, ja silti olisi käynyt kaikissa maissa! ... tällaista hämmentävää neroutta.

Voiko keksiä laulua, jonka aihe pysyy aina ajankohtaisena? ... TÄ-DÄÄ! Tässä! Painottaakseni sanomaani, voin todeta, että tämä kyseinen laulu on tehty jo ennen tätä finanssikriisiä-blaata. Näin. Pitää tehdä laulut etukäteen.

Lappi ja kahvi. Oivat teemat laulua varten, näin, eikös. Yhdistelmä, eli tulostunut laulu, on vastustamaton herkku. Mmmm. Niin hyvää. En saa enää sanotuksi. San.san.

Tämä on tällainen.. tuotanoin.. kertoo taustanaurajan vilpittömästä halusta kokea hyviä värssyjä. Toive toteutuu. Nauru, tosin, kuulostaa melko samalta ennen ja jälkeen. Että hahhaa, vaan.

Tuo monien janoama kutsu linnaan, tai Linnaan - hetkinen, kummasta on oikein kyse? Onko sillä oikeastaan edes väliä? Linnaan kuin linnaan! ...

YES I SPEAK ENGLISH VERY NICE. I MAKE SONG. SONG ABOUT FINLAND AND VODKA. I HOPE YOU ENJOY.
(tällaista itämaisen kansanmusiikkimaista, joka yltyy dadaiseksi splätteriksi. Yhdistelmä on uskomaton.)

YES. AND I MAKE MORE ENGLISH SONGS. THIS IS LOVE. GREATEST STORY EVER TELLED. GREAT EMOTIONS. TAKE IT. TAKE ME!
(kuva on yhtä arvoituksellinen, kuin laulukin.)

Tämä on tositarina muutaman vuoden takaa. Olin videovuokraamossa tekemässä laulua ja sitten sain odottamatonta apua. No, ehkä se oli vain jokin hallusinaatio, mutta kuitenkin. Absurdiapommi oli kuitenkin syntynyt. (tarkka kuulija voi kuulla kapinallisuuteni - en nimittäin koskaan laittanut sitä panhuilua. Kjäh!)

Vai juodaan viinaa? Alkujaan Hector toki lauloi keski-iästä ja sen tuomista kriiseistä, mutta.. ketkä sitä nykyään oikein laulavatkaan - aivan, nuoret. Tässäpä nuorille sellainen oma versionsa! Tätä lauletaan, jee!

Pitää olla reilua, prkl! Mutta minkä pitää olla ja kuinka paljon? Filosofinen pohdinta, tämä tällainen. Tässä esimerkkitapaus, kun reiluus ylittää mittasuhteet. Mutta ainakin oli reilua. Niin. Ettäs saitte.

En tahdo lentää - tavalla, toisella tai kolmannella. Mutta silti lennän - tavalla, toisella ja viidennellä. On se maailma ihmeellinen paikka.

Päijänne avaa dadaisaa kuunnelma -oveaan - ohoh! Niin, miksipä ei? Kitarapitoisempaa materiaalia kyllä tulee - jo tuossa odottavat, kolkuttavat vihaisesti - mutta nyt tällaista bonusta. Kuin... lottovoitto. Niin. Voitit juuri lotossa, ole hyvä. Käytä rahat viisaasti.

Tuttu numerosarja lähestyy - mutta mitä silloin tapahtuu? Kaikista mahdollisista skenaarioista olen päätynyt siihen todennäköisimpään. Kuuntele, ja hämmästy, kuinka samaa mieltä oletkaan kanssain.

Tämä ei ole coveri, vaan päivitetty versio Leinon runosta. Poliittista, ohoh. Mutta joskus asioista vain pitää ottaa selvää.

Tuttu laulu nyt uudistetussa muodossa. Aihe on yhä vain ajankohtaisempi. Laulu on karu, koska muuten opetus ei mene perille: muistakaa aina pestä kädet.

Jälleen yksi matkalaulu! - tosin tällä kertaa itse laulaja ei ole lähdössä, vaan jäämässä kotiin.

Cover-laulua tähän väliin. Tämä tuttua tutumpikin hitti vääntyi nyt Päijänne-muotoon, ja sehän kuulostaa melkein omalta kappaleelta! Symbioosi on täydellinen. Laulu kertoo: erä-näytelmistä. Ainakin melkein.

Mihin soittaa, jos haluaa soittaa Eurooppaan? - tätä kysymystä on pohdittu pitkään ja minä sen tässä näin aivan sattumalta ratkaisin. Ratkaisu, tosin, ei miellytä ketään. Edes itseäni. No, mutta kuitenkin. Tarttuva biisi, eikös!

Karu totuus jälleen kerran: ihan sama minne meet, ei maapallon ilmakehän lämpeämistä pääse karkuun. Voi ei.

Se, joka on käynyt ylipitkässä oopperassa, tietää kyllä mitä tarkoitan. Olisi edes ohjelmalehtikkä, joka auttaisi ymmärtämisessä - mut ei! = Elämä.

Sano se selkokielellä! Ei enää monimutkaisia, ja -tulkinnaisia kappaleita! Heitä kaavat roskiin ja piirrä suora viiva - niin helppoa se on.

Ohoh, olen näköjään petrannut kansikuvien suhteen. Ehkä kappaleestakin tulee sitten jotenkin, noin, haluttavampi. HALUTTAVA KAPPALE!

Tällä kertaa tarjolla: masentavaa todellisuutta. No sori.

Tämä ei suinkaan ole mikään politiikkalaulu! Tällainen vain: tapahtui. Ehkä laulun olisi pitänyt olla pidempi, ehkä ei-Jyri-painotteisempi, mutta kaikista näistä osatekijöistä huolimatta siitä (eli tästä) tuli, mikä tuli. A fire what a fire.

Maailman- ja idänmatkaajille oivia vinkkejä! Ihan näin, olen, havainnut itse nämä toimiviksi.

Ohoh - hieman uutta ja erilaisempaa materiaalia! Ihan kansikuvasta lähtien! Sanaleikki, vaikka noin leikki onkin, kertoo kuitenkin surullisen tarinan lasittuneista silmistä. Ei ole elämä helppoa.

Tässäpä autenttinen kuvaus Venäjästä - ja ihan ensikäden tietoa omistan, että ei tämä mitään propagandaa ole! Olen odottanut jo pitkään että lause "Sä vahdit töikses metron eskalaatoria" pääsee oikeuksiinsa, ja A VOT: SE ON SIINÄ! Vau!

JO KOLMAS UUSI VERSIO - sillä jällen kerran Suomi on osoittanut olevansa pska jääkiekkomaa (kiitos Valko-Venäjän). Näin tämä vanha kappalein pitää yhä paikkansa. Kunnioittaaksein kappalettain, tein siitä tällaisen parempilaatuisen version.

Kera vanhojen kuvaustekstien:

"Melko provosoiva otsake, eikös? Mutta kestääkö suomalainen totuuden? Kappale yltyy rajuun absurdiaan ja kiitos menee täydelle improvisoinnille - kiitos siis sinulle, improvisaatiotaitoni. Kappaleessa seikkailevat eräät suosikkisteoreotyyppiset ihmiset eli "pikku Aatut". Niistäkö vasta laulun saakin...

Tarjolla tänään poikkeustilanne!
Minkäpä, sille, noin voi, jos syntyy mellakkapoliisiksi. Eikai, noin, mitään. Sitten sitä vain on. Ja tämä kai siitä kertoo. Tai sitten tämä kertoo jostain ihan muusta. Kuten... kukista, ja katukivistä.

MMMMMMPH!
(en avaa suutain, annan nauhan toistaa sanomani. Olosuhteiden pakosta, vieläpä! Hemmetin olosuhteet!)

Ote alkupuhetta kertoo kaiken: "huomasin tuossa eräänä päivänä, että riparilaulut ovat jotenkin niin.. ei-arkisia. Niissä ei oikein välity todellisuus sellaisena, kuin se oikeasti on. Todellisuus sellaisena, jossa me oikeasti tarvitsemme apua, neuvoja ja rakkautta. Näiden mietintöjen
pohjalta syntyi tämä tällainen minun riparilauluni."

Olen henkilökohtaisesti tutustunut jaloon öljynporauksen Valittuun Ammattiin, ja näistä 8 vuoden kokemuksista syntyi tällainen hyvin dokumentaalinen laulu. Toivottavasti arvostatte. MUUTEN MITÄ HITTOA OLISIN OLLUT 8 VUOTTA JOSSAIN HELKKARISSA! VOI HELKKARI!

Tämä tuota.. noin.. ON ABSURDIAA! Jos joku ei tiedä, mikä on passikeruukone, niin ei ole lukenut tarpeeksi kirjoja. Niin, häpeäisit!

OHOH, POLIITTISTA TAAS! Olen, noin, varsinainen poliitikko oikeasti. Puolustan ei-vääriä banaaneja.

Ohoh, mikä avaus! Folk! Pitkään olen ollut herra Hectorille velkaa laulun, ja tässä nyt sellainen on. Paluu 60-luvulle.

Huonoja lahjoja kasaantuu - vaan pitääkö valittaa, jos sentään lahjoja saan! Mihin ihmisen mielikuvitus oikein viekään? En tiedä, mutta yksi asia on varmaa: Neiti Etsivä ratsastaa jälleen!

Tietäväthän kaupunkilaiset mitä tapahtuu joka kuukauden toisena maanantaina? Tuttu hälytys raikaa! Vaan ei, luoja sentäs, tämä laulaja ole ollenkaan perillä asioista! Yrittääpä siinä samalla sitten opiskellakin! Mahdotonta tehtävää!

Jo toinen kahvilaulu! Monta näitä oikein tulee! Tällä on sanoma Presidentille asti, että noin, melko poliittiseksi menee.
Unissakävelijä-äänestäjä - kaikkien aikojen sanayhdistelä top-4.

Herkkää herkempi rakkauden tunnustus tämä, joka liioittelee jo uskonnollisissa merkityksissä! Vaan mitä käykään, kun tieto karvas saavuttaa laulajan! AIKALOIKKA! Se pelastaa!

Tähän filosofiseen kysymykseen johdattelen - vaan vastauksiapa minulla ei ole!

Niin se vain on, ettei kukaan pidä kasviksista! Vaan mitäpä sille voi tehdä..? No älkää minulta moista kysytkö!

ps. 'kasvis' tarkoittaa myös kasvatustieteen (yo) opiskelijaa. Itse, minä, en moinen ole, mutta on eräitä, jotka: on.

Mustissa teepaidoissa väijyvät roudarit saavat vihdoinkin arvoisensa laulun!

"Luettelen mikkiin numeroita, en mitään loppuun asti soita." - niin totta, niin totta.

Ohhoh - mitä ihmeen vanhaa rokkia tämä nyt! Tilkka absurdiaa, joka menee hieman poliittisille jäille. Rautalankakitaraa, jei!

Feissareita ei kovin maaritteleva kappale - mutta älkäämme hämääntykö lyriikasta, tarkoitan sillä vain, että minäkö se piru olen, jos heitä väistelen? Kappaleen anti toki on karskissa huumorissa - kuuntele ja kerro mihin se sijoittuu!

Raavasta sanomaa, mutta ah niin totta. Can you handle the truth? Sisältää sanakikkailuja ja absurdiaa.