Avausraita, kukat ja puutarhat. Jotain herkkää jotain kornia. Häpeä on hyve ja voimanlähde!

Kakkosraita, siitä se lähtee rullaa. Supermiehiä ja egojen kuolemaa, voiko uudelta vuodelta enempää toivoakaan.

Kolmoisraita olisi sitten hieman synkempi tunnelmaltaan. En osaa sanoa mistä sanat tulvivat mieleeni sillä hetkellä mutta tehköön jokainen oman tulkintansa. Olen aina pelännyt pimeää, mutta oppinut sietämään sitä, pelko on pikkuhiljaa muuttunut voimaksi joka virittää mielen pois nykyaikaisista murheista.

Nelosraita avautuu maanisella naurulla ja kuvitteellisella yleisöspiikillä, se on oiva tapa virittäytyä tunnelmaan, kun virikkeitä tai yleisöä ei ole. Kaiken voi maalata kauneimmaksi...

Viides. Tekeminen loppuu, mutta maailma muuttuu.