Piano starttaa melankolisesti ja sitten lähtee särökitaran kanssa. Taustassa ei nyt tapahdu mitään mielenkiintoista, rytmikitaraan vois lisätä jotain koukkua. Laulu on persoonallista ja keskitasoa parempaa. Sovitukseen voisi panostaa jatkossa enemmän ja biisistä tehdä vähän tiiviimmän. Tästäkin 1-2 minuuttia pois niinpiristäisi kummasti. Kuitenkin omaperäisyyttä löytyi. Nyt vain heitätte tavanomaisuudet menemään ja keskitytte omiin erilaisiin ratkaisuihinne, joita korostamalla kuulijallekin jää kuva omaperäisemmästä bändistä. Mutta tästä on hyvä jatkaa! Yeah!