Rannalla

Vaikket sä nää
on pysyvää rakkautein.
Vaikket sä nää
on pysyvää rakkautein.

Rannalle palaan taas etsimään
ehkä rattaiden jälkiä hiekassa nään
niitä seuraisin paikkaan outoon
toiseen aikajatkumoon.

Vaikket sä nää
on pysyvää rakkautein.

Muistojeni dyyneihin kaivaudun
jyvistä seulon hahmoasi sun
aaltoihin piirtees näen liukeavan
kesästämme kaiho soi kitaran.

Suojaasi kaipaan
aamun syysviimaan
etääntyvät pehmeät kätesi
kesakkosi
lapsemme touhuissaan.

Vaikket sä nää
on pysyvää rakkautein.
Vaikket sä nää
on kestävää kaipauksein.

Would you like to comment? Create an account or

Kirjaudu