Liian hitaasti alkava biisi. Mutta loppupuolella alkaa kuulostamaan oikein hyvältä. Kuulostaa hyvällä tavalla vanhanaikaiselta.

Eipä kyllä juurikaan pääse kyllästymään, kun tätä kuuntelee. Vaikka olen tätä nyt noin viikon ajan kuunnellut biisi tekee minulle aina sanattoman olon. Kappaleen fiilis on synkeämmän puoleista, josta pidän erittäin paljon.

Kehittyy rauhallisesti kohti loistavaa rakennettaan. Äänet asettavat kuulijalle sopivasti haasteita eikä aika käy pitkäksi missään vaiheessa. Välillä rummut intoutuvat rikkomaan sen puolihypnoottisen tilan johon sinut oli juuri tuuditettu. Aivan loistavaa.

Kiireettömyys... Tämän päivän hetktisessä levottomuus yhteikunnassa kaikki, jopa biien tuomat melodiat ja muut koukut tulisi esittää mahdollisimman ytimekkäästi ja selkeässä paketissa. Tässä kappaleessa ei ole annettu rahattomuudelle sijaa vaan annetaan kaiken rauhassa kasvaa sille tarkoitettuun todelliseen mittaansa. Junnaava ääni pakoottaa ajatukset iskeytymään taas kerta toisensa jälkeen siihen samaan pyörään josta ne lähtivätkin... Tämä siis sävellys puolesta. Hyvää tavaraa. Sitten saundeihin. Oikein kivaa pientä vähäeleistä ja mutenkin tasaiselta kuullostavia saundeja, jotka sipivat hyvin yhteen keskenään. Ehkä liiankin hyvin, sillä jokunen ääni olisi hieman voinut noustakin esiin massasta... tai nousihan sieltä. Viiden ja puolen minuutin kohdalla olleet kohina saunditt vähän häiritsivät. Erittäin suuri kiitos biisin yleisdynamiikan säilyttämisestä ja siitä, että biisin tilavaikutelmaa ei oltu pilattu millään säälittävällä limitterillä tai muulla kompressorilla. Esim keskivaiheen rummut tuntivat kivasti saundikuvassa. Dynamiikka löytyi ja hiljaiset kohdat tuntuivat hiljaisilta ja kovissa kohdissa oli potkut. Hyvä. Tätärataa kun jatkuu niin tulee ihan hyvä mieli.... Hmm.. Vähän ehkä häiritsivät jotkut säröt aavistuksen digitaalisen kuuloisilna, mutta tämä ei kuitenkaan ollut paha puute... Kehu pitää antaa myös eritoten lähes psykedeelisestä äänestä suunnileen kohdassa 1:25. Erinomaista kokonaisuudessaan.

Wautsiwau, sä pistät ihmisen odottaa ja vuotaa tuskanhikeä mutta kyllä kannatti!
Tää ambienti leijunta tietyillä yliluonnollisilla elementeillä..
Oonko mä täällä, avaruudessa vai missä?
sitten alkaa tapahtua 2:44 kohdalla ja varmistun etten oo ainakaan pääni ulkopuolella!
Teollista makua taajuuksien nakuttaessa hermopäihin sykettä. Nää puheet maustavat sopan erinomaisesti. Puoli välissä meno alkaa hakea uusia muotoja, rankkenee, hajoaa välillä ihan täysin mutta rauhoittavat taajuudet lyövät kättä marssivien joukkojen kanssa.
Miltei alkaa odottaa että koirat päästetään irti bittiavaruuteen!
Loppuu kuten alkaakin,kehänä.
Onnittelut:)

Menee muuten harvinaisen nopeasti 9 minuuttia tämän seurassa. Noisea on juuri sopivassa määrin. Hieno fiilis kaikin puolin.