on ilta ja mä kävelen
katson valoja asuntojen
takaa ikkunoiden elämää
sun luona on pimeää

huuto jonka kuulin, kuiskaukseksi luulin
rauhan jonka tunsin peitokseni päälle kiskaisin

kaikki lähtivät pois vihdoinkin
valot sammutin, oven lukitsin
lähdin kotiin päin kävelemään
sä jäit yksin pimeään

huuto jonka kuulin...

en koskaan tajunnut, että sä olit noin hauras
en koskaan halunnut, että sä oisit noin hauras