Käännökseni noudattaa alkuperäisen kappaleen ajatuskulkua lauantain vietosta puistossa mutta kotoisampiin oloihin paikallistettuna. Kuten aina ennenkin, huomioni on sanoituksessa ja ns. arrien toimivuudessa. Pakollisen tulkinnan vetäisin kylmän viileästi oktaavia alempaa, mikä ei ehkä ollut se kaikkein fiksuin ratkaisu. Tehty mikä tehty. Vaikka olen sovituksessa käyttänyt alkuperäistä isompaa pillisektiota, brassit on toki miksattu foneja enemmän pintaan jotta soundimaailma muistuttaisi enemmän Chicagon versiota.

Lauantai puistossa,
Kymijoen suistossa
Totta kai viltillä,
olen pikku breikillä.
Kello seisoo,
kiirettä ei oo
eväskoriin katson:
mitä siellä oikein on?
Matka-TV ja vanha PC,
ehkä sen vois
heittää jo pois?
Sinne häipyis CV!
Minua naurattaa.

Lauantai puistossa
Kymijoen suistossa.
Enää perjantai on muistossa,
on vapaapäivä luistossa.
Vartija seisoo,
kiirettä ei oo,
monitoriin tsiigaa:
onko häiriöitä liikaa?
Siel’ on nisti, pilleristi
Ehkä sen vois’
hoidella pois?
Tulee muistikirjaan risti,
vartijaa naurattaa

Suistoon joki kulkee,
kohti meren aavaa käy.
Monen muiston, syliinsä sulkee,
ei joen pintaan vaaraa näy.
Tarinat synkät tai iloiset, tai iloiset
se vei.

Lauantai puistossa,
vapaapäivä suistossa.
Maanantai on tulossa,
lomanhäivä enää muistossa.
Pois on nisti,
pilleristi
katiska sen pois vei.
Meillä huolii ole ei.
Vartijan lamppu ja kumipamppu,
ehkä ne vois’ pistää jo pois?
Maahan putos’ nistin hamppu;
se vielä naurattaa!