Poop Dilan: Elämän paradokseista


Kuuntelen kaatosadetta
tiedän auringon saapuvan
pimeys valoks', kuivaks' maa
tiedän talvikauden loppuvan.

Itseni maana näen
sut taivaan sinervään
joskus pidän sua kamaralla
ja päästät mut lentämään.

Tykkään kanssas' puhua
tykkään myös vaieta
tykkään elämän jinistä, jangista
sen paradokseista.

Olet harmoniain
vastapainoni
läpi ikkunoista päiviein
nurkkiin tahtoni.

Joskus olet juuret
yössä kasvaen
joskus olen lehdet
valossa kylpien.

[Kerto]

sisään ulos, kuuma, koleus
hyvä, paha, suola, makeus
pelko, rohkeus, vanha, nuoruus
ylös, alas, siisti, sotkuisuus.

[Kerto]