Kauan sitten heinäkuussa kuuskytyhdeksän
astronautti lensi kuuhun keltaiseen.
Muistan sen kuin eilisen, mä täytin seitsemän.
Silloin uskoin seikkailuun ja Jules Verneen.

Kuumailmapallon, raketin,
tai lentokoneen, kunhan lentäisin.

Minä matkustaa voin halki meren seitsemän,
ja koskettaa tätä maailmaa.
Minä valloittaa voin kaikki ihmeet seitsemän.
Vain tuulet saa mua kuljettaa.
Ja kotiin tulla tuskin kiinnostaa.

Jälkeen vuosien, kun katseet Marsiin suunnataan,
mun vauras elämä on paljon köyhempää.
Mä kuumailmapallon aion täyttää uudestaan,
ja unelmista totta, kaikki yllättää.

Nyt hiekkasäkit maahan pudotan,
ja kohtaan odottavan ulapan.

Minä matkustaa...

Nyt kuumailmapallo tää
mua seikkailusta toiseen lennättää.

Tyynenmeren yllä vanhan rahtilaivan nään,
partasuinen kapteeni sen vilkuttaa.
Himalajan hindutemppeleitä yksikään
ei kunnioittamatta voisi ohittaa.

On maailmalla paljon nähtävää,
ja yllättävän monta ystävää.

Minä matkustaa...