Pölytän sut

Pienestä toukasta syntynyt olen aikuinen pikkuperhonen
näin alkukesän öissä hakeutuu kuunvaloon tämä nuorukainen.
Sut näen syrjäisessä karussa rinteessä, kainoutes' houkuttaa
jään valvomaan tähtihetkeäs' kirkkainta, yhden yön vain kukkivaa.

Pölytän sut
pölytän sut
kun mulle avaudut.

Varoen huuliasi kutittelen, kuiskaan hellät viettelevät sanat
niin pääsen luoksesi yökylään, ja sijaat terälehties' lakanat.

[Kerto]

sun vaatimattomuutes' kaunistaa sä olet siksi ainutkertainen
mä kohta koen onnen intiimin neitseellisen kanssa yönkuningattaren.

[Kerto]

Vain satakieli, väreet juhannuskoivikossa, tätä huumaa todistaa
on tuoksus' suloista ja vaniljaa,
nuo kukkas' puhtaan valkoiset, hehku vartalon, luottis' auki on,
hedelmäs' pian kukoistaa.