Muistatko sen elokuun kauan sitten
kun katosi mies rannoilta näiltä?
Löytynyt ei ruumista, ei venettä
vain jalanjäljet rantahietikossa

Suussa raudan ja suolan liitto
nektaria kirottujen
Raskas ilma hengen salpaa
yllä vetten huutaa hiljaisuus

Sanovat he joskus kuulevansa
airojen rikkovan vedenpintaa
Pilvisinä päivinä näkevänsä
jonkun soutavan ulapalle

Syöpyy liha kämmenistä
veri veteen sekoittuu
Viestii tuska elämästä
mut pian se unhoittuu

Katoaa ranta kaukainen
syliin siniseen
Häviää verho viimeinen
harmaiden pilvien