läpi routaisen maan
kaivoi oman kotinsa
maan syövereistä
löysi paikkansa
kuolleen maan povesta
veri tuore ei suonissa virtaa
henki elämän ruumiissa kulje
pöytäänsä kantaa vain raadot mädäntyneet
lihaa tuoretta ei päällän kanna
ei kehonsa ole sielun vuode
seuranaan viihtyvät vain kuolleet
luut kuluneet seiniään koristaa
nahka nyljetyn morsiamen
haju kalman täyttää montun
puiset ristit lahoavat sateessa
aika tästä paikasta jättää
jälkikasvunsa syntyvät kuolleena
kulkiessaan tiensä peittää
verivana vain jälkeensä jää
jalan jäljet, sorkan jäljet
tuskin ihmiseksi tunnistaa
pirun sarvesta myrkyn juoden
kaivaa hengettömän seuralaisen
mullasta vieraan kamaran
lihaa tuoretta ei päällän kanna
ei kehonsa ole sielun vuode
seuranaan viihtyvät vain kuolleet
luut kuluneet seiniään koristaa
nahka nyljetyn morsiamen
haju kalman täyttää montun
puiset ristit lahoavat sateessa
aika tästä paikasta jättää
jälkikasvunsa syntyvät kuolleena