Anna Sipilän Lapsi: Tyttö, jota vihasin


TYTTÖ (JOTA VIHASIN)

Korkea talo keskustassa kaupungin
sokkeloinen rappu, suuri koira mukanani
Oikea ovi. Hän kutsui minut luokseen
Vaikka vihaan häntä, niin hän on ystävällinen

Unessani harhailin
koko eilisen
Tyttö, jota vihasin,
oli ystävällinen
Tahdoin kiittää, mutta en löytänyt sanoja…

Nään hänet ensi kertaa ilman meikkiä
mustat silmänaluset – silti viehättävä
Hän kertoo elämästään – ei mitään syvällistä
Kuuntelen ja vastaan ollakseni kohtelias

Unessani harhailin
koko eilisen
Tyttö, jota vihasin,
oli ystävällinen
Tahdoin kiittää, mutta en löytänyt sanoja…

Hän menee suihkuun, jään makuuhuoneeseen
katson sängynpeittoa ja aika matelee
Hän palaa luokseni, hetki menee ohi
En löydä sanoja. Lähden koirineni

Unessani harhailin
koko eilisen
Tyttö, jota vihasin,
oli ystävällinen
Tahdoin kiittää, mutta en löytänyt sanoja…

tahdoin kertoa miten ystävällisyys sulattaa
– halusiko hän saada tämän aikaan?