Lapset leikkii puistossa taas nauraen
Mä hiljaa ikkunasta niitä katselen
Niin viaton on tuo nauru hiljainen
Pieni kaino, hymy suloinen

Vanhus istuu puiston penkillä
Seuraa myhäillen pienten leikkejä
Silmät siniset kääntyy taivaaseen
Ristii kädet, mielessään rukoilee

Ei ilon tunnetta saa, surematta hetkeäkään
Vain kyyneleet hymyn voi herättää

”Elämä ottaa, onnea antaa odottaa, taas tuntuu että paikoilleni jään
Sade pieksee kylmää ikkunaa
Silti hymy huulillani, odotan matkaa seuraavaa”

Lehden ensimmäisen putoavan nään
Syksy saapuu, kesä peittyy hämärään
En pelkää pimeässä yksin vaeltaa
Kevät valollaan taas talven kukistaa

”Elämä ottaa, onnea antaa odottaa, taas tuntuu että paikoilleni jään
Sade pieksee kylmää ikkunaa
Silti hymy huulillani, odotan matkaa seuraavaa”

En pelkää pimeässä yksin vaeltaa
Muistot kauniit eteenpäin mua kuljettaa