Aimo Vekki: Torso


Voit tuoda mulle taivaalta kuun ja muusan.
Lyödä vasaralla otsaani se on luusta.
Tiedustella vointiani tunnin välein.
Silti ihmettelen, miksi kävelen
Tätä soraista polkua johonkin päin,
luu eilisen kädessäin.
Viime viikot ovat menneet viihteen jatkumoon
ja tänään olen kaunis kuin Harkimo aamukasteisessa vuoteessa,
kauan jo aamunkankeana tuskissaan.

Voit kävellä hiilillä paljain jaloin,
viihdyttää mua privaatisti monin tavoin.
Voit toimia mattona ovella,
et silti kosketa sielua, mutta ostappa pullo kirkasta, niin katsotaan:
Kuinka me rakkaudestasi humallutaan.
Kangistunut kaavoihin- kategorioihin.
Mahtunut ei muottiin jalkaväenkenraalin.

Oli siis torso ihmiseksi, ei kai ihan niinkään.
Torso henkisesti, sydäntä kivistä ei saa särkymään.
Paimeneen se kusi. Prunnihin sukelsi........