Jäinen harso peittää veden syvän, alhaalla uivat sielut monen elämän.
Hahmot harmaat, autuutta vaalimaan, vaeltavat kokoontumaan.
Lauloivat nuoruutta, humalaa, taivaita. Rakkaita maan ja taivaan.
Tuuli pintaa kylmää nuolee –jäätelöä kohta tipahtaa.
Haaveet unena ympärinsä vaeltaa, eivät ne rauhaa saa.
Käsi ylös kurkottaa, katseita otteeseen raastaa.
Tuuli lipoo saalistaan, pimeys syvyyden kietoutuu.
Jalkoihin, käsiin tarrautuu. Keinuu kehto yön.
Tuleva hakee paikkaa, aikaa ihmeiden.
Ohi on toteaa tammi ankara viisauden.
Helmikuu taivaalla loistaa kevättä uutta janoaa,
pimeys ympärillään vaalii tahtoaan. Kaipaa valoaan.
Vesi kyynelehtii pinnalle jään, pieniä ikkunoita.
Tuulessa valuvaa rakkautta lämpimään, etelään.
Elämän pieniä pakinoita. Piste. Yksi haiku elämään